Rauhallista itsenäisyysaikaa
Kahden kohtalaisen kokoisen kunnan – Enon ja Pyhäselän – sulautuminen kasvavaan Joensuun kaupunkiin on sujunut suurempaa numeroa tekemättä. Liitoksen hyvät ja huonot vaikutukset näkyvät vasta pikkuhiljaa ja käytännön yhteenvetojen aika on useamman vuoden päässä.
Ison Joensuun päättäjien joukko kasvoi vähän, mutta yksittäisten kuntien painoarvo päätöksenteossa romahti saman tien, eikä se voi olla vaikuttamatta käytännön tasolle. Lähinnä ne valtuutetut, jotka onnistuivat pääsemään isompiin ympyröihin, ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä, mutta sen yleistäminen voi olla ennanaikaista.
Vaikutusta lieventää se, että kuntalaisten suhtautuminen päätöksentekoon on liian välinpitämätöntä. Taloudelliset vaikeudet ovat vain kärjistäneet tilannetta: ”Samahan se on kuka siellä menoja vuodesta toiseen leikkaa”, moni ajattelee.
Suunta on sama, mikä elinkeinoelämässä on näkynyt jo pitemmällä aikavälillä. Keskittyminen vahvistuu ja päätöksenteko karkaa vuosi vuodelta kauemmas. Monessa asiassa voi törmätä siihen, että vastauksen tai tarjouksen saadakseen on otettava yhteyttä maan rajojen ulkopuolelle. Tämän globalisoitumisen vaikutukset ovat räjähtäneet nyt kaikkien nähtäväksi. Rajojen avautuminen on ollut monessa mielessä hyvä asia, mutta kielteisten vaikutusten mittasuhteetkin ovat nyt eri luokkaa.
Sekä Liperille että Rääkkylälle alkanut vuosi on joka tapauksessa itsenäisyyden aikaa. Päätökset ja päätöksentekijät ovat lähellä ja käytännön tieto on lähes käsinkosketeltavaa. Nyt olisikin aika rauhoittaa kuntaliitoskeskustelu ja hyväksyä se näkemys, että iso muutos kuntakartalla tapahtui viime vuonna ja nyt tarkastellaan
seuraavat vuodet sen tuloksia.
Hyvänä esimerkkinä on lääninuudistus, joka ei ole vastannut siihen kohdistettuja toiveita. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan näkökulmasta läänin rooli on hämärtynyt, ja sen merkitys vähentynyt. Organisaatioiden päällekkäisyyksiä ei ole pystytty tällä ratkaisulla kuitenkaan poistamaan.
Odottaisi, että Joensuussakin pantaisiin nyt naftaliiniin pehmeät puheet ja asian ärsyttävä virittely julkisuudessa viikosta toiseen. Tekstipalstoilla ei saisi harrastaa piilomainontaa, ei edes tässä tapauksessa. Todelliset tarkoitusperät näkyvät kuitenkin läpi, niitä on vaikea verhota piiloon.
Nyt olisi vähintään kohtuullista julistaa vielä itsenäisten kuntien rauhoitusaika ja katsoa muutama vuosi miten kehitys kehittyy Enossa ja Pyhäselässä. Ei kai Liperissä (ja Kontiolahdellakaan) ole sellaista periaatteellista vastarintaa, ettei liitosta voida jossain vaiheessa ajatella. Se edellyttää vain ratkaisun kokemista perustelluksi ja tarpeelliseksi myös liittymistä harkitsevan kunnan puolella. Jatkuva liitoksen tuputtaminen saattaa aiheuttaa hylkimisreaktioita.
Tämän vuoden ja tulevankin ajan taloushaasteet ovat kunnille kovia. Tosiasia on kuitenkin niin, että Joensuu painii aivan samojen lainalaisuuksien ja ongelmien kanssa kuin sen ympäristökin. Keski-Karjala on julistettu nyt rakennemuutosalueeksi, kun kaikki alueen ”osakkaat” ovat tasapuolisesti ahtaalla.
Tulevaa vuotta ei voida rakentaa Liperissä edes osin valtion harkinnanvaraisen tuen varaan. Viime vuodelta apua tuli monen mielestä hieman yllättäenkin. Saajia oli Pohjois-Karjalassa vain kaksi kuntaa. Esimerkiksi kroonisissa talousvaikeuksissa vuodesta toiseen ollut naapuri-Rääkkylä pettyi aidosti.
Kaikilla Pohjois-Karjalan kunnilla on perusteltu tarve keskinäisen yhteistyön tiivistämiseen. Elämme maakunnassa, jossa esimerkiksi työttömyysaste on maan korkein. Tulevissa talkoissa odotetaan myös elinkeinoelämältä vakaata harkintaa ja panostusta.
P.S.
Liperin ja Rääkkylän valtuustot aloittavat nelivuotisen kautensa. Rääkkylässä valtuusto kokoontuu jo ensi maanantaina, Liperissä seuraavana. Vaalit takasivat vaihtuvuuden ja Liperissä puolet päättäjistä on ensikertalaisia.
Tavoite uusien (ja entistenkin) valtuutettujen tehokkaasta perehdyttämisestä on enemmän kuin paikallaan. Valtuutetun työ ei ole suinkaan pelkkää kokouksissa pistäytymistä, vaan onnistuminen vaatii sekä oikeaa asennetta että riittävää tietopohjaa päätöksentekoon.
Samaa perehdyttämis- ja paneutumisasennetta tarvitaan nyt hallituksessa ja lautakunnissa.
Tietoa kirjoittajasta
