Kanojen höyhenet pöllyävät
Liperissä on usein tapana, että isot (talous)asiat ratkotaan pahemmin pukisematta, mutta pienempiin yksityiskohtiin takerrutaan terhakkaasti. Keskustelu kirkonkylän kiertoliittymän taideteoksesta on oiva esimerkki tästä. Yleisön palstat ovat täyttyneet pyytämättä ja yllyttämättä; kaikista merkeistä päätellen porua piisaa vielä teoksen valmistumisen jälkeenkin. Harva taiteilija saa näillä leveysasteilla samanlaisen huomion (vielä tekemättömälle) työlleen.
Kunnallisessa päätöksenteossa ei ole juuri tapana jo tehtyjen kannanottojen purkaminen tai edes uuteen harkintaan ottaminen. Kovin harvoin ylempi päätöksentekoporras puuttuu esimerkiksi lautakuntien kannanottoihin. Jos muutoksia tapahtuu, niitä tehdään korkeintaan siinä vaiheessa kun punakynä viuhuu talousarviokäsittelyssä.
Liperissä ei edes yli 3.000 äänioikeutetun kuntalaisen kirjelmöinti lukioratkaisusta saanut päättäjiä riittävän mietteliäiksi. Kiertoliittymässä olisi hyvä tilaisuus toimia toisin.
Kuntalaisten kannanotoista käy ilmi, että tyytymättömyys teknisen lautakunnan päätökseen on laajaa ja kumpuaa syvältä. Tässä, jos missä, olisi ollut syytä puida asia avoimesti ennen kan(t)ojen lukkoonlyömistä. Korvien sulkeminen ympäristön ääniltä ei ainakaan lisää kunnallisen päätöksenteon arvostusta.
Kun kiertoliittymän taideteoksen tekijäksi valittu henkilö on osoittanut omassa haastattelussaan kunnioitettavaa joustavuutta, pitäisi sitä löytyä myös kunnan virkamiehiltä ja päättäjiltä. Vielä ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä estäisi uuden käsittelyn ja kuntalaisten palautteen huomioon ottamisen.
Taiteilija ei ole hirttäytynyt omaan näkemykseensä; miksi päätöksenteko sitten olisi?
Tietoa kirjoittajasta
