Uusia ilmiöitä ja outoja tulkintoja

Yhdenlaisia ajan ilmiöitä, kuntaliitoskuvioita, on joiltakin osin vaikea ymmärtää. Nyt on sekä valtakunnallisesti että maakunnallisesti avattu uusia linjauksia ja tehty erikoisia tulkintoja, jotka ulottavat vaikutuksensa Joensuun seutukunnallekin.

Etelässä osia Sipoosta pakkoliitettiin Helsinkiin. Korkein hallinto-oikeus siunasi siirron tuoreella päätöksellään. Lähes yhdestä suusta vakuutettiin samalla, ettei kyse ole linjanvedosta eikä ennakkotapauksesta tulevia pakkoliitoksia varten.

Maakuntalehti paikallisti kuitenkin heti päätöksen pääkirjoituspalstallaan: ” Kontiolahden Lehmo on Lounais-Sipoon kaltaista aluetta. Kummankin asukkaat ovat työikäistä väkeä, joka tuo kotikuntaansa hyvät verotulot. Nyt on nähty, että kuntarajojen muuttaminen yksittäisten alueiden osalta on mahdollista”.

Tekstistä puuttui erikseen maininta Ylämyllystä; vastaava alue Pyhäselästä – Reijola – tulee osaksi Joensuuta ensi vuoden alusta.

Peräkaneettina tuossa Karjalaisen kirjoituksessa oli lievä uhkaus ja opastus: ”KHO:n päätökseen sisältyy yksiselitteinen viesti: kuntaliitosten jarruttaminen voi kostautua yksittäisten alueiden menettämisenä. Kuntapäättäjien lyhytnäköisyys ei voi estää kehitystä”.

Joensuun seudun kuntaliitoksiin sisältyy sanallisen myllytyksen lisäksi toinenkin erikoinen piirre, jolla voi olla pitkävaikutteiset vaikutukset kuntalaisten asenteisiin. Kuntalaismielipiteen kuulemisessa oli menettelytapoja, jotka tuskin jatkossa aktivoivat kannanottoihin.

Pyhäselässä paheksuttiin ensin sitä, ettei mielipidekysely tavoittanut läheskään kaikkia äänestysikäisiä. Kun kyselyn saaneista sitten lähes 60 prosenttia ilmoitti vastustavansa liitosta, mielipide jätettiin omaan arvoonsa.

Vaikka kysely ei ollutkaan päättäjiä sitova, olisi olettanut sen johtavan vähintään lisäselvityksiin. Nyt sen sijaan tulkittiin tulosta jopa niin, että äänestämättä jättäneet olivat kaikki liitoksen kannalla ja näin ollen liitosta tukevilla oli enemmistön tuki takanaan!

Perimmäinen kysymys, joka sinällään peilaisi tätä suuruuden ja leikkausten aikaa, ei kuntaliitoksissa välttämättä toteudu. Ainakaan muutaman vuoden tähtäyksellä ei nykymallin mukaan saada aikaan taloudellisia säästöjä. Suurkuntarakenne ei poista kroonisia leikkaustarpeita; niiden suunta ja vaikutus voi tosin entistä enemmän kohdentua alueen pienimpiin ja kaukaisimpiin osiin sekä hiljaisimpiin ihmisiin.

Taloudellista merkitystä olisi päällekkäisyyksien purkamisella yhdistettävistä organisaatioista, mutta se mahdollisuus on suljettu pois viisi vuotta nykyiset työpaikat suojaavalla sopimuksella. Maakunnan huonon työllisyystilanteen kannalta ratkaisu on tietenkin inhimillinen ja tarpeellinen, mutta se estää säästöjen syntymisen ja leikkaustarpeen poistumisen jostain muualta.

Keskittäminen kyllä vaikuttaisi palveluihin, ja sitä kautta yksityisten yritysten työllisyyteen eikä tämä paine suinkaan kohdistuisi suuren yksikön ytimeen, vaan ensimmäisenä sen laita-alueille.

Liperiin nähden tilanne Rääkkylässä on erilainen. Vuosikymmeniä kestäneestä väestötappiosta kärsinyt kunta kuuluu kooltaan ja taloudellisilta mahdollisuuksiltaan siihen joukkoon, jossa yhteistyön haku kuntaliitoksen tai jonkin muun ratkaisun kautta on käytännössä ainoa vaihtoehto. Valtiovalta on nyt pannut kunnat taloudelliseen vastuuseen.

Rääkkylän kokoisia ja kaltaisia kuntia on tässä maassa kymmeniä jos ei satoja. Se, saadaanko nykyisillä eväillä pienistä palasista yhtä vahvaa kuntaa, lienee kuitenkin hankalaa.

Liperin ja Outokummun kuntaliitoksen jääminen (odotetusti) suunnitteluasteelle, ei onneksi näytä vaikuttaneen muilta osin osapuolten yhteistyöhaluun. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystyön yhdistäminen etenee kiitettävällä tavalla. Eiköhän Suur-Joensuun ulkopuolelle jättäytyneistä kunnista – mm. Polvijärveltä ja Kontiolahdesta – löydy jatkossa kasvavaa kiinnostusta yhteistyöhön.

Myös yhteistyön jatkaminen ja kehittäminen koko kasvavalla Joensuun seudulla on tärkeää. Enon ja Pyhäselän liitosten myötä Joensuun määräysvalta kasvaa joka tapauksessa tässä seutuyhteistyössä. Näillä näkymin se tietää enemmistön siirtymistä Joensuulle mm. Josek Oy:ssä.

Lohdullista on erityisesti se, että itsenäisinä jatkavat kunnat säilyttävät oman päätäntävallan asioissaan suurkaupungin hallinnon hajapaikkojen sijaan.

Lähivuodet liittänevät Rääkkylän Keski-Karjalan pääkaupunkiin Kiteeseen (tai sitten Joensuuhun), ja voihan olla, että jossain vaiheessa Liperikin on osa Joensuuta. Reilu ja tehokas yhteistyö seutualueen kehittämisessä on edelleen arvokas valuutta tulevaisuutta rakennettaessa.

Vastaa