Kiteeläistyy vai venäläistyy?

Rääkkyläläisistä on hyvää vauhtia tulossa kiteeläisiä. Vaikka vastaanottavalla kunnalla ei tunnu olevan erityistä poltetta reviirinsä laajentamiseen Rääkkylän suuntaan, sanelee pienen kunnan ongelmallinen talous paljolti tulevat ratkaisut.

Kitee on ollut luonteva asiointisuunta suurimmalle osalle Rääkkylän asukkaista. Poikkeuksen on muodostanut lähinnä Sintsin-Kompakan väki, joka on suuntautunut Joensuuhun ja ehkä vähän Pyhäselkäänkin ja pitänyt siinä sivussa yllä yhtä tämän ajan harvinaisuuksista: omaa kyläkauppaa. Saarten puolella asuvia tapaa usein Liperin kaupoissa ja lossitie on heille nopein väylä Joensuuhun.

Kuntaliitoskeskustelun rinnalle on Rääkkylässä noussut venäläisten maihinnousu, jota valtuustokin pui hiki päässä seitsemää tonttikauppaa maanantain kokouksessaan. Varmasti monen valtuutetun epävarmuuden takana oli suuri määrä kysymyksiä – useimmat kokouksen jälkeenkin vailla vastauksia.

Venäläisten kiinnostus maan hankintaan ja komeiden kiinteistöjen rakentamiseen rajan tälle puolelle on saanut julkisuutta erityisesti Saimaan rannoilla. Nyt naapurikuntaan Savonrannalle ison veden ääreen liperiläisyritys rakentaa parhaillaan lomakylää venäläisille ja Kiteellä on käynnistymässä kylpylähanke. Liperissä sen sijaan ei ole tavattu vielä merkittävää liikehdintää rajan takaa.

Rääkkylän valtuustossa olisi haluttu lisää miettimis- ja selvitysaikaa , mutta sitä ei äänestäenkään tullut. Noin kolmasosa valtuutetuista oli valmis myös hylkäämään kaupat, joiden taustoista sillä ei ollut riittävää tietoa. Enemmistö vetosi siihen, ettei myyntiä voida lain perusteella evätä.

Laki on tietysti sellainen kuin se kirjoitetaan, mutta kovin erilainen eri maissa. Suomessa kohdellaan ostajaehdokkaita rotuun, kieleen tai kansallisuuteen katsomatta samalla tavalla. Sen sijaan maan ostaminen ja luxus-mökin rakentaminen rajan taakse jääneeseen Karjalaan on ilmeisesti mahdotonta. Tässä on olemassa räikeä ristiriita, joka tulisi yhdenmukaistaa jomman kumman maan lainsäädäntöä tältä osin muuttamalla.

Rääkkylässä on ollut venäläistymisen oireita jo aiemmin. Käytäntö ei ole osoittanut, että tällä tavoin olisi pystytty kunnan taloutta korjaamaan. Nyt tehdyt seitsemän tonttikauppaa eivät mahdottomia rahasummia tullessaan tuo, myyntihintaa kertyy yhteensä tasan 39.000 euroa. Talojen rakentaminen aikanaan synnyttänee työtä paikkakunnalle.

Kunnan kaavailema tuntuva uhkasakko on perusteltu. Mikäli tonteille ei rakenneta esimerkiksi kolmen vuoden sisällä, tulisi kaupan purkautua ja/tai uhkasakon langeta.

Tämän päivän päätöksillä on tapana pohjautua pelkkään taloudelliseen ajatteluun. Jotenkin ristiriitaiselta tuntuu kuitenkin se, etteikö rajantakaisen Karjalan kumpuilevista järvimaisemista löytyisi riittävästi tonttimaata omalle maaperälle rakentamiseen. Kaiken lisäksi työvoima olisi halpaa ja hoitokulut huomattavasti pienemmät kuin Suomessa. Mikä saa venäläiset investoimaan nopeasti lisääntyvässä tempossa rajan taakse Suomeen? Miksi oma maa ei kelpaa?

Ei voi olla sattumaa, että seitsemän venäläistä on yhtä aikaa hakemassa tonttia ja päätyy juuri Rääkkylän kunnan Sintsin kylään. Tältä pohjalta ei voi pitää yllätyksenä, jos tontteja ja kiinteistöjä hallinnoi jatkossa yksi ja sama taho.

On kohtalainen ihme, jos Rääkkylän tonttikaupat ja pienen Savonrannan mökkiprojektit eivät herättäisi laajempaa valtakunnallista keskustelua uudesta tilanteesta ja tulevista linjauksista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *