Kihauksen köyhä loppusoitto
Rääkkylän kansanmusiikkiyhdistys on nuijankopautusta vailla historiansa päätöspäivää, lopulta hieman yllättäen. Tulevaisuuden suunnittelun sijaan kihausväki kokoontuu ensi viikolla päättämään yhdistyksen lopettamisesta ja selvitysmiesten asettamisesta. Tämä tarkoittanee sitä, ettei Kihausta enää jatkossa ole.
Jos joku muuta tietää – hän tuskin siitä tässä vaiheessa kertoo. Toki taustalla voi olla suunnitelmia uudesta liikkeelle lähdöstä, jälleen ”puhtaalta pöydältä”.
Tätä ihmettä tietysti kaikki Kihauksen aidot ystävät haluaisivat. Nekin, jotka surevat Kihauksen poismenoa lievemmin, pitävät uudesti syntymistä toivottavana.
Moraalisesti tämä olisi kuitenkin vähintään kyseenalaista. Yritysmaailmassa ei katsota hyvällä sellaista puliveivausta, jossa velkojat jätetään nuolemaan näppejään ja toiminta jatkuu toisella nimellä. Moni velkoja on osoittanut Kihauksen tapauksessa poikkeuksellista pitkämielisyyttä, mutta silläkin on rajansa.
Vaikka kyse on muutaman päivän tapahtumasta kesässään, Kihaus on eittämättä hyvin näkyvä ja kuuluva osa Rääkkylää. Vuodesta 1991 saakka Kihauksen nimellä järjestetty musiikkitapahtuma on saanut nostetta myös valtakunnallisesti. Se tunnetaan (kansan)musiikkipiireissä, ja todennäköisesti sen arvostus on ollut suurempi ulkopuolella kuin keskimäärin kuntalaisten keskuudessa. Paikallinen talkooväki ja tukijat ovat toki oma lukunsa. He ovat antaneet sielunsa ja roponsa yhteiseen ponnistukseen, vuodesta toiseen.
Kunta ja kuntalaiset tuntevat rääkkyläläisen musiikin tuskat. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta toiseen veitsi kurkulla: velat seisauttavaa ja ne poistavaa menestystä odottaen, mutta samalla pahinta peläten. Viime kesänä tuo pahin toteutui. Vaikka myrskystä ja tulvasta selvittiin jotakuinkin kuiville, se jätti odotetun tuloksen syntymättä. Onnistumisella olisi rauhoitettu kummasti velkojia.
Rääkkylän kansanmusiikki on joutunut useampaan kertaan historiansa aikana turvautumaan tekohengitykseen. Milloin velkojilta ovat pelastaneet Ilosaaressa tulosta tehneet pop-muusikot, milloin yrittäjät ovat antaneet anteeksi saataviaan. Kunnan kukkaro on venynyt moneen otteeseen, viimeksi 40.000 euron takaukseen.
Tuleeko kansanmusiikkiyhdistyksen kokouksesta nyt ensimmäinen värssy Rääkkylän kunnan lopetuslauluun? Sulautuminen Kiteeseen tarkoittaisi ilman Kihausta elävälle kuntataajamalle syvän unohduksen aikaa. Kihaus on ollut tavaramerkki, jolla pieni kunta on pitänyt päätään pinnalla.
Mielenkiintoista olisi myös tietää, mitä tapahtuu sille uskomattoman suurelle talkootyön määrälle, mikä musiikkitapahtuman jokakesäiseen pystyynnostamiseen on tarvittu. Se tuskin ohjautuu mihinkään uuteen, vaikka toivottavaa olisikin. Moni keskittyy viettämään ansaittua kesälomaa, yksi surullisena, toinen helpottuneena.
Jos/kun Kihauksen taru päättyy, ei rääkkyläläisen talkooväen kannata kuitenkaan vaipua itsesyytöksiin. Pienen pitäjän resurssit ovat olleet vähintään täydessä käytössä. Ilman vapaaehtoisten panosta kansanmusiikkitapahtumalle olisi sanottu hyvästit jo vuosia sitten.
Kihauksen päättyminen jättää avoimia kysymyksiä ilman vastauksia. Olisiko esimerkiksi areenan rakentaminen nostanut tapahtuman vielä porrasta ylemmäs ja taannut sille pysyvän paikan kotimaisena kansanmusiikkikotina? Vai olisiko koko Kihauksen taru päättynyt jo aiemmin, suuremman velkakuorman alle.
Toivotaan vain, että pitäjän vahva musiikkiperinne muuten säilyy ja kehittyy ihmisten mielissä ja osaamisessa. Kihaus on ollut kokoava tapahtuma ja vuosittainen voimannäyttö, mutta taustalla on ollut vahva kipinä ja palo (kansan)musiikkiin. Se on moni-ilmeisyydessään synnyttänyt paljon muutakin näkyvää ja arvostettua kuin kesätapahtuman.
Tietoa kirjoittajasta
