Kahden torin päänsärky
Liperissä toriasiat ovat hyvin, jos tilannetta mitataan torien määrän perusteella. Erityisen hyvä on tilanne kirkonkylällä, jossa paikalliset asukkaat, mökkiläiset ja kesäkulkijat ovat saaneet nauttia viikottain kahden torin palveluista.
Mutta ei kaikki kultaa, mikä kiiltää – ei läheskään. Liperin kirkonkylää koettelee kahden torin ongelma, johon tosin osattiin jo keväällä jossain määrin varautua. Tästä ongelmasta kärsivät sekä torimyyjät että asiakkaat.
Kun kyläyhdistys teki päätöksen torin paikan siirtämisestä ”hirsipuukioskin” kupeesta lavan lavealle pysäköintialueelle, syntyi sekä kauppiaiden että torin käyttäjien keskuudessa reipasta purnausta. Pro Liperi katsoi ratkaisunsa perusteet kuitenkin sen verran painaviksi, ettei päätöstä lähdetty muuttamaan.
Yhtä lailla sitkeästi osa torikauppiaista oli entisen paikan kannalla ja halusi pitää kiinni tiettyyn päivään – torstaihin – sidotusta ja keskustaan sijoittuvasta torista. Moni heistä ei ole katsonutkaan lavan suuntaan.
Tuloksena on ollut kaksi toria, jotka kituvat molemmat. Kun sade on vielä karkottanut muutaman kerran vähäisetkin myyjät ja asiakkaat, ei kesän kaupankäynnistä ole ollut isoa iloa oikein kenellekään.
Jonkin verran ovat käytännöstä ehkä hyötyneet sellaiset myyjät, jotka ovat pitäneet kioskiaan tai kirpputoriaan molemmissa paikoissa. Kävijämäärissä ei ole kuitenkaan päästy alkuunkaan sellaisiin lukemiin kuin aiempina vuosina.
Lavan torille vievän tien varteen sijoitetut levähdyspenkitkään eivät ole sytyttäneet vanhempaa väkeä (apuvälineineen) pitemmälle torimatkalle, vaikka kyse on muutamasta sadasta metristä.
Toista samanlaista torikesää ei kohtalaisen vilkkaalla kirkonkylällä tarvita. Jossain määrin itsepäisiltä vaikuttavien osapuoleten tulisi istua heti kauden päätyttyä samaan neuvottelupöytään ja hakea asiakkaiden kannalta toimivin ratkaisu ensi vuodeksi. Ehkäpä ratkaisun löytämisessä tarvitaan vielä kolmatta osapuolta.
Muussa tapauksessa on vaarassa menettää koko kesätorin tuoma noste. Erityisesti paikallisia eväitä ja marjoja tarjoava tori on mökkipitäjässä sellainen voimavara, johon tulisi, päinvastoin kuin nyt, löytää kehittämiseväitä. Toki niitä on pyritty löytämään uudella paikkaratkaisulla, mutta siinä ei ole onnistuttu.
Mökkiläiskunnan pitäisi pystyä osoittamaan kesätorille sellainen paikka, jossa hyvä idea toimii ja tuo mukavaa peeärrää koko pitäjälle tullessaan. Mökkiläistoimikunta esimerkiksi voisi käynnistää oman pohdintansa käyttäjän näkökulmasta. Tänä kesänä on ihmetelty mökkiläisten ja turistien kateissa oloa. Teemapäivät ovat hyviä; esimerkiksi mökkiläisten nurkistaan kokoama kirpputoritorstai saattaisi koota runsaastikin ostajia yhden viikon virkistäjäksi.
Hyvän ratkaisun löytämistä hankaloittaa keskeisen alueen maanomistusolojen hajanaisuus. Kunnan on hankala antaa määräyksiä paikkaan, jossa se ei omista maata ollenkaan.
Houkuttavan tuntuinen paikka olisi maapohjaltaan kunnostettu ja tasoitettu huoltoasematontti keskellä kylää, aivan toisen torialueen vieressä. On vain erittäin epätodennäköistä, että öljyyhtiö ryhtyisi päällystämään aluettaan kesätorin pitopaikaksi.
Liperin kirkonkylän kehittämistä on jo vuosikymmeniä jarruttanut ”hirsipuukioskin” ympäristön maanomistusolojen pirstoutuminen. Jos jotain merkittävää aiotaan saada aikaan, on tämä ongelma ensin ratkaistava.
P.S.
Tänään on kalenterin mukaan torstaitorin aika. Lavan torille (pikkuleipä-teema) järjestetty tänään taksiasemalta ilmainen kuljetus puolen tunnin välein. Liikuntaesteitä ei siis enää ole, voi hurauttaa taksilla torille.
Siinä olisi tarpeet vaikka kymppiuutisten kevennykseen. Harvassa pitäjässä on asiakaspalvelu kehitetty näin pitkälle.
Tietoa kirjoittajasta
