Ei taida tulla Liperin kaupunkia
Jos Liperin ja Outokummun yhteisen valtuustoseminaarin perusteella pitäisi päätellä, ollaanko vuoden 2009 alusta alkaen yhtä kaupunkia, ihan yksiselitteinen vastaus jäisi antamatta. Kaikki kun on mahdollista siihen saakka, kun valtuustot ovat kokoontuneet ja nuijat kopsahtaneet.
Erityisen todennäköisenä liitosta ei ole syytä kuitenkaan pitää. Riittävän yksimielisyyden löytäminen vaikuttaa vaikealta. Liperissä usko on ollut vähän koko ajan horjuvaa, mutta liitosinto taitaa hiipua nyt myös Outokummussa.
Se ennakointi tuossa seminaarissa kumoutui, että outokumpulaiset olisivat yksimielisesti ja avosylin hyppäämässä liperiläisten kelkkaan. Epävarmuus näytti vain korostuvan Liperin Keskustan moniulotteisesta hajautettua hallintoa pohdiskelevasta puheenvuorosta.
Käytävätentissä tuo näkemys kallistui lähinnä siihen, että kunnanjohtaja esikuntineen sijoittuisi Liperin kaupungin Outokummun kylälle. Muut virastot olisivat sitten hajallaan tarpeen mukaan eri puolilla laajaa kaupunkia.
Liperin keskustalaisten epäröinnin ymmärtää siinä valossa, että hallintokeskuksen sijoittaminen Outokumpuun tietäisi jo nykyisellään kitukasvuiselle Liperin kirkonkylälle uusia ongelmia. Vaikka veromarkat kilahtaisivat jatkossa yhteisen kaupungin pohjattomaan kassaan, syntyisi palvelujen käyttäjistä kirkonkylällä kasvava pula. Taantuma olisi väistämätön.
Kihlauksen purkuun viittasi käydyn keskustelun perusteella sekin, ettei mahdollisen kuntalaisäänestyksen valmistelulle juuri ajatuksia uhrattu.
Liperiläisistä kokoomus ja pienryhmät ovat jo päätyneet itsenäisyyden kannalle. Sdp:n ryhmä on samoilla linjoilla, joskin pari valtuutettua lienee muutaman piirun verran Outokumpuun päin kallellaan.
Outokummun keskustalaisilla ei tuntuisi olevan mitään hynttyiden yhteenlyömistä vastaan. Liperiläiset pyörittelevät vielä hallintokeskuksen sijaintipaikkoja. Kumpulaisten vahvan sdp-leirin ehkä varovaisen myönteinen kanta lienee kääntynyt kuitenkin hyvin varaukselliseksi keskushallintokuvion takia.
Henkilöstön osalta neuvotteluissa luvattu viiden vuoden rauhoitusaika sen sijaan osoittautui hyväksi vetonaulaksi. Kuntien työntekijöiden suhtautuminen liitokseen oli selvästi plussan puolella.
Jos runsaan viikon aikana ei tapahdu suurempia ihmeitä, muuttuu alunperin liitosselvityksenä aloitettu projekti itsenäisyysjulistuksiksi; ensin Outokummussa 18.6. tai viimeistään seuraavana päivänä Liperin valtuustossa.
Outokumpu menettäisi liitoksen toteutuessa oman vaakunan ja siitä tulisi yksi Liperin neljästä taajamasta. Vaikka kuntaliitos toisi sille kaivatun maarajan Joensuuhun, ilman hallintokeskus-kompensaatiota se tuskin liitokseen suostuu.
Liperi saisi pitää nimensä ja siitä tulisi kaupunki. Sen vaakuna menisi uusiksi ja ainakin iso osa viran- ja toimenhaltijoista siirtyisi noin 40 kilometriä luoteen suuntaan. Konkreettinen hyöty jäisi nolla- tai miinustasolle. Vain valtion tarjoama yhdistymisavustus lämmittäisi siirtymävaiheessa Liperin kaupungin taloutta.
Liperi ja Outokumpu ovat päässeet hyvään yhteistyön vauhtiin OkuLi-hankkeessa. Taloudellisesti laaja ja tulevaisuuden kannalta tärkeä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö alkaa saada tuulta alleen käytännön tasolla. Sen jatkuvuudesta tunnuttiin oltavan yhtä mieltä molemmissa kunnissa.
Laajahkosta selvityksestä on saatu runsaasti tarpeellista vertailutietoa ja tulevien vuosien kannalta hyödyllisiä arviointeja. Jos ja kun liittymistarve muuttuu valtuuston päätöksillä itsenäisyysnäkemykseksi, on paikallaan keskittyä varsinaisiin töihin. Prosessi kaikkiaan on vaatinut aikaa ja energian suuntaamista yhteen kohteeseen. Lähes edesvastuutonta olisi, jos joku tämän jälkeen esittäisi toista selvitystä – Joensuun suuntaan.
Kyse ei ole palkästään virka- ja luottamusmiesten työ- ja sielunrauhasta. Liitoskeskustelu ja sitä edeltäneet lukioratkaisut ovat hämmentäneet runsaasti myös kuntalaisten ajatuksia. Äkkinäiset päätökset ja epävarmuuden tila eivät luo hedelmällistä pohjaa kuntalaistenkaan tulevaisuusajattelulle.
P.S.
Liperin edellytykset uuden kaupungin hallinnolliseksi keskukseksi olisivat rehellisesti sanottuna kovin puutteelliset. Kirkonkylän pääväylä (Keskustie) ei ole kaupunkikeskuksen edellyttämässä kunnossa. Eikä mikään viittaa siihen, että pysyvästi kehnoa katua aiottaisiin edes pahimmilta osiltaan korjata. Kuopan merkkikään ei kerro enää kelirikkoajasta – kesäkuun puolivälissä.
Tietoa kirjoittajasta
