Huonoja uutisia tien päältä
Vaikka Liperissä on viime aikoina jo totuttu huonoihin uutisiin, takaiskut tiehankkeissa kalvavat nyt monen mieltä. Kirkonkylän risteyksen toteutus siirtyy ainakin vuodella ja näillä tietämin Liperi-Salokylä välinen kevyen liikenteen väylä hamaan tulevaisuuteen. Vai liekö kadonnut kokonaan.
Miksi hankkeet eivät olisi voineet yhtä hyvin aikaistua – tai toteutua edes alkuperäisen suunnitelman mukaisesti? Miksi ei joskus niinkin?
Yllättävä muutos, huonompaan suuntaan, hartaasti odotetuissa tiehankkeissa kaipaa aina myös sisäistä tarkastelua ja mietintää, mikä meni pieleen. Ainoa selitys ei aina ole rahojen loppuminen. Kyse on valinnoista eri kohteiden välillä.
Liperissä tehtiin tiukan harkinnan jälkeen päätös siitä, että kunta osallistuu merkittävällä taloudellisella panoksella hankkeeseen. Olisiko ripeämpi kyllä-vastaus siinä vaiheessa lipsauttanut asian ennen tätä päivää eteenpäin?
Onko kunnan rooli perustunut siihen uskoon, että hanke saatiin yhteen Tiehallinnon toimintasuunnitelmaan? Eiköhän se toteudu – jos ei tänä vuonna, niin ensi vuonna ainakin. Onko peräänkatsomiseen riittänyt kiireisten aika, vai ovatko aktiivisemmat hoitaneet tiehankkeet uuteen tärkeysjärjestykseen? Näin on käytännössä nyt tapahtunut.
Pohjois-Karjalassa on isoja hankkeita muissa kunnissa. Uuroon isoille risteysjärjestelyille ja Reijolan suunnan ohikulkutielle ei sinänsä kannata olla kateellinen, mutta kyllähän ne tierahoja joka tapauksessa imevät. Pienemmät kohteet tahtovat jäädä jalkoihin.
Miettimisen aihetta – savolaisia tieoloja sinänsä tuntematta – antaa esimerkiksi se, että euromääräisesti suurimmat peruskorjauskohteet osuvat viisivuotiskaudella molemmat Suonenjoelle. Niihin on varattu yhteensä 4,2 miljoonaa euroa. Vanhassa rahassa se tarkoittaa 25 miljoonaa markkaa.
Nykytilanteessa on jo nyt noussut puheeksi kuntaliitoshöyrötyksen vaikutus. Mitäpä sitä Liperin kirkonkylää kehittämään, kun kaupunkikeskus tulee Outokumpuun?! Vaikka näin ei kävisikään, on epätietoisuus kuntalaisten keskuudessa tällä hetkellä lähes käsinkosketeltavaa. Johtopäätöksiä tehdään herkästi vääräänkin suuntaan.
On kaiketi vaikea panna Liperin kirkonkylää koskevia kahta hanketta paremmuusjärjestykseen. Tielaitos on tämän osannut omilla perusteillaan tehdä, mutta paikallisesti näkemykset jakautuvat vähintään kahtia. Kirkolta Salokylälle puuttuva kevyen liikenteen väylä käytännössä pitkälle estää turvallisen kävelyn, pyöräilyn ja rullasuksihiihdon tällä välillä. Pyöräilijöiden määrän mittaaminen ei anna oikeaa kuvaa, sillä vain rohkeimmat uskaltautuvat reippaasti liikkuvien rekkojen ja pienempien autojen sekaan. Moni kävisi kesäaikaan mieluusti pyöräillen töissä Ylämyllyllä tai kaupungissa, liikkuisi omalla energiallaan.
Tarve uudistamiseen koskee myös Rääkkylän- ja Heinävedentien risteystä, jossa liikenne on merkittävästi lisääntynyt ja joka ajolinjoiltaan ei vastaa enää tämän päivän tottumuksia. Niinpä molemmat kohteet kaipaisivat pikaisen toteutuksen.
P.S.
Vastoinkäymisten sarjaan on luettavissa Liperin lukion lpettamista koskevien valitusten kaatuminen muotovirheisiin. Menettelytavat asiassa olivat sellaiset, että ne olisivat ansainneet ammattilaisten tarkastelun. Se, että Kuopion hallinto-oikeus jätti valitukset käsittelemättä, ei tarkoita sitä, että lopettamismenettely olisi saanut oikeutuksen tai siunauksen.
Tietoa kirjoittajasta
