Yhteisiä velkoja ja varoja?

Liperin kunnan ja Outokummun kaupungin neuvottelut yhteisestä tulevaisuudesta etenevät kokous kokoukselta. Tähän mennessä on päästy jo väläyttelemään, varovasti väittelemäänkin, ainakin liittymän nimestä, keskuspaikasta, terveysasemasta ja uudesta vaakunasta. Kaikki isot tai tunteita herättävät asiat roikkuvat vielä kuitenkin autuaasti ilmassa.

Tähänastisissa seminaareissa ei ainakaan ole ollut mitään niin tulenarkaa, mitä tiedotusvälineet ja sitä kautta kuntalaiset eivät saisi tietää. Seminaarien avaaminen erityisesti tässä vaiheessa tekee hyvää kuntaliitosajattelulle ja -keskustelulle. Mikäli hanke etenee kuntalaisten kuulemisvaiheeseen, on mielipiteen ilmaisuun jokaisella paremmin pohjaa.

Tähän hankkeeseen liittyen ehti jo syntymään huhuja, joiden perusteella syntyi varmasti vääriäkin johtopäätöksiä. Avoin ja nopea tiedottaminen on myös hankalissa asioissa paras lääke epätietoisuuteen.

Tuoreimmassa, maanantaina Veljesharjulla (Kaprakassa) pidetyssä tilaisuudessa, saattoi maanläheisesti havaita, että lähes yhtä harhailevia Liperin ja Outokummun valtuutetut ovat kuntaliitosasiassa kuin kuntalaisetkin. Käsissä on jotain ennen kokematonta.

Oikein konkreettinen ja erityisesti tulevaan kuntatalouteen vastauksia antava tieto puuttuu vielä ja varsinaiseen päätöksentekoon – puoleen taikka toiseen – on monta askelta.

Tässä vaiheessa on lähes mahdotonta tulkita, kuinka kaukana Liperin ja Outokummun päättäjien näkemykset ovat toisistaan. On vaikea päätellä, mikä puheenvuoroista on huulenheittoa, mikä vedättelyä, mikä totista totta. Ainakin jos äärilaitoja kuuntelee, ollaan vielä monessa asiassa kaukana kuntaliitoksesta.

Neuvotteluja sotkee – tai selkeyttää – se, että isohkolla osalla Liperin päättäjiä on edelleen selkeä halu Joensuun suunnan selvittämiseen. Viime maanantain valtuustossa jätetty aloite heijastellee myös monen kuntalaisen suhtautumista, sillä varauksellisuutta nyt yksin selvitettävään liitossuuntaan on runsaasti olemassa.

Kuntalaisten kannalta kiinnostavin tilanne olisi tietysti sellainen, jossa on rinnakkain kolme vaihtoehtoa hyvine ja huonoine puolineen: 1) liitos Outokummun kanssa, 2) liitos Joensuun kanssa 3) jatko itsenäisenä yhteistyötä eri osa-alueilla tiivistäen.

Näin oltaisiin oikeassa valintatilanteessa, jossa tunteet ja ennakkoluulot eivät kukkisi päällimmäisenä. Kuntalaiset voisivat aidosti punnita jo kertaalleen pureksittuja, luotettavia tietoja ja kertoa näkemyksensä tosiasioiden pohjalta.

Valtuutettujakin on seminaareissa selvästi vaivannut pula riittävästä perustiedosta. Erityisesti päättäjät ovat kaivanneet talouslukuja ja vertailuja tulevasta tilanteesta. Tämänhetkistä tietoa lienee ollut riittävästi tarjolla, mutta kaikki haluaisivat päästä ennakoimaan, minkälaisilla eväillä eletään jatkossa.

Nykyisellään ei enää luvatakaan suuria säästöjä, ei ainakaan lähimpään viiteen vuoteen. Liitoksissa turvataan työpakat molempien kuntien palkkalistoilla oleville, joten säästöjä ei synny päällekkäisyyksiä purkamalla. Valtion tarjoama porkkana hupenee liitoskuluihin ja tähänastisen alijäämän kattamiseen (jos riittääkään).

Mielenkiintoinen, mutta ilmeisen merkityksetön, on liitososapuolten nykyisen omaisuuden mittaaminen ja huomioon ottaminen. Outokummulla on esimerkiksi omaa sähköntuotantoa, mutta esimerkiksi Liperi on vaihtanut kaikki metsänsä Jyrin tonttimaaksi.

Loppujen lopuksi, jos liitos syntyy, syntyy kunta tai kaupunki, jonka varat ja velat ovat yhteisiä. Vai pitäisikö omaisuus ensin mitata ja sen jälkeen jyvittää ja jakaa kuntalaisille? Vain velat jäisivät sitten yhteisesti kannettavaksi ja kuntalaiset takuumiehiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *