Mitä kaikkea maastoon kätkeytyy

Liperin ja Rääkkylän alue on menneinä vuosisatoina ollut moneen otteeseen Venäjän ja Ruotsin välisen rajan rajaseutua.
Onpa valtakunnan raja aikanaan halkonutkin nykyistä Liperiä. Siitä muistoina paikannimissä ovat muun muassa Vennaan tai Ruotsiin viittavat nimet kuten Ruotsinkaita.

Täyssinän rauhan rajasta vuodelta 1595 on täkäläiseen maastoon jäänyt nykyaikaan asti säästyneitä rajakiviä. Niistä Ristissä Varkauden tien lähellä sijaitseva on saanut virallisen muistomerkinkin.
Savonselällä Rääkkylän ja Savonrannan välillä on niin ikään saari, jossa samaisen rajan muistoja on säilynyt useampiakin.

Liperin pohjoisosista Käsämän takaa on löytynyt jäänteitä juoksuhaudoista, jotka – jos muistikuva on oikea – arvellaan kaivetun 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Venäjän vallan aikaan sodanuhan alla.
Samalta ajalta juoksuhautoja on säilynyt hyvässä kunnossa Onkisalmessa niin sanotun meijerin saaren hiekkakankaalla.

Tuoreempia ovat toisen maailmansodan aikaiset Liperiäkin halkoneen Salpalinjan jäänteet: Päivilänvaaralle ehdittiin pysyttää kohtalaiset linnoitukset ja veden toisella puolella Liperinsalon mäilläkin on edelleen näkyvissä tykkejä varten kaivettuja kuoppia.

Tässä lehdessä kerrotaan Haiskussa sijaitsevasta Ierikan kirkosta, luonnon muovaamasta luolasta, jossa sotaväkeen joutumista pakoilleet miehet ovat asuneet todennäköisesti jo pikkuvihan aikaan.
Luolan olemassaolo on ilmeisesti säilynyt näihin asti vain lähitienoon asukkaiden tiedossa.

Kiiessalon suunnalta on tallennettu valokuvaan kivi, jossa on tunnistamattomia vanhoja merkintöjä. Kiveä kuitenkaan jokunen vuosi sitten enää maastosta löydetty.

Meitä Kotiseutu-uutisissa kiinnostavat kaikki paikalliset Liperin ja Rääkkylän maastojen merkillisyydet, jotka eivät ole vielä yleisessä tiedossa.
Yleensä näihin paikkoihin liittyy aina myös kiintoisa tarina kuten Ierikan kirkkoonkin. Nekin meitä – kuten myös taatusti monia lukijoitamme – kiinnostavat.

Nyt kun kovat pakkaset pitävät ”väen tuvassa”, on hyvää aikaa mietiskellä, millaisia tuntemattomia tarinoita ja paikkoja omilta kotikulmilta löytyy.
Kun sellainen tulee mieleen, pirauttakaapa meille toimitukseen ja kertokaa, millaisia paikkoja ja niihin liittyviä tarinoita piileskelee paikalliselta tuntemukselta.
Tarinan tai poikkeuksellisen paikan ei tarvitse olla maailmanhistoriaa muuttava, meille riittävät pienetkin.

Maastomerkkejä ja paikkoja ei päästä ehkä hangen aikaan katsomaan, mutta vinkkejä ja ohjeita otetaan ilomielin vastaan jo kevään ja kesän varalle. Kaivellaan yhdessä paikallista historiaa päivänvaloon!

Vastaa