Katseet kääntyneet pohjoiseen
Liperi ja Outokumpu suunnittelevat suhteensa tiivistämistä. Kuntaliitosselvitystä ollaankin nyt suuntaamassa Joensuun sijasta pohjoiseen päin. Yhteistyö Outokummun kanssa on jo käytännön tasolla sosiaali- ja terveyspuolella, nyt aiotaan kehitellä laajempia kuvioita.
Kukaan päättäjistä ei ole ääneen sanonut, että kyseessä on vastaoperaatio Joensuun valloitushalulle. Sen voi kertoa tässä ulkopuolisena näkemyksenä.
Käytännössä Liperin päättäjillä ei ole halua ryhtyä Joensuun vasalliksi, vaikka tämän suunnan yhteistyö on monelta osin tarpeen ja laajentaminenkin paikallaan.
Outokumpu-operaatiossa lienee kyse normaalista väistöreaktiosta, jonka Joensuun yksioikoinen laajentumishalu on aikaansaanut. Hylkimistaipumusta on vielä edesauttanut maakuntalehden voimakas joensuukeskeinen suhtautuminen.
Viime viikon ja alkuviikon valtuustoseminaareissa viilatuista kuntaliitoskaavailuista saataneen lisätietoa huomenna, kun Liperin kunta ja Outokummun kaupunki järjestävät tiedotustilaisuuden.
Tuolloin selvinnee, kaavaillaanko nykyisestä leipäpitästä tulevaa kasvavaa kaupunkia vai supistuisiko perinteinen kaivoskaupunki malmin kuihtumisen tapaan osaksi emäpitäjää.
Sekin lienee selvää, että Joensuun ympäristön itsepäisintä kulmaa, Polvijärveä, houkutellaan taatusti mukaan tulevaan kuntaleikkiin. Polvijärven talous on alueen kunnista parhaimpia ellei paras, ja kiinnostus liitoksiin ja porkkanarahoihin sen mukainen.
Ne, jotka kauhistelevat Outokummun suuntaa, voivat hellittää hetkeksi. Parhaassa tapauksessa nyt kaavailtu liittymä – toteutuessaan? – voisi olla kymmenen vuoden kuluttua kypsä hedelmä Joensuun poimittavaksi – aiempaa isompana ja parempikuntoisena.
Kun yhden alueen voimakas kasvu kuihduttaa automaattisesti alueen laitoja, eikö Pohjois-Karjalassa voitaisi olla ennakkoluulottomia ja pistää kaikki nykyiset kuntahynttyyt yhteen. Oltaisiin kaikki yhtä Joensuuta ja Pohjois-Karjalaa. Monen mielestä on selvää, etteivät enempää Keski-Karjala kuin Pielisen Karjalakaan ole – edes tämänkokoisena yksikkönä – riittävän elinvoimaisia. Asukastavoite täyttyy, mutta muut edellytykset jäävät vaillinaisiksi.
Yhden keskuksen tilanteessa harpattaisiin ohi sen puolitien ongelman, mihin lääniuudistuksessa jäätiin. Yksi lääni Suomessa olisi hyvin riittänyt ja samalla maakuntien rooli olisi vahvistunut. Nythän maakuntaorganisaatio jäi jaloilleen ja läänin olemassaolokin unohtuu pian ihmisiltä. Kun keskus on riittävän kaukana, ihmiset oppivat arvostamaan enemmän omaa lähialuettaan ja toimimaan sen hyväksi.
Jos maakunnan kattavan Joensuun kaupungin keskuspaikka olisi sekin riittävän kaukana kuntalaisista, voitaisiin käytännössä punnita lähipalvelujen merkitys. Ja alueen rikkaus ja köyhyys pitäisi jakaa yhteisesti. Jonkunhan niitä laitoja on kuitenkin pystyssä pidettävä. Näin otettaisiin Pohjois-Karjalan tulevaisuudesta kokonaisvastuuta eikä etsittäisi pelkkiä rusinoita pullasta.
Kuntalaisten on kuitenkin syytä tiedostaa, että tässä vaiheessa on kyse vasta selvityksen tekemisestä, ei kuntaliitoksista päättämisestä. Ne päätökset syntyvät sitten ajallaan: valtuustoseminaareissa tai ihan oikeasti valtuuston kokouksissa.
P.S.
Pielisen Karjalassa ajatukset kuntien tulevaisuudesta kulkevat aivan eri suuntiin kuin Joensuun seudulla. Valtimon kunnanjohtaja on korostanut äskettäin yrittäjäjuhlassa pienten kuntien itsenäisyyttä ja jopa kuntakoon pienentämistä nykyisestään. Tämä olisi vastapaino nouseville kustannuksille ja palveluiden karkaamiselle entistä kauemmas.
Tietoa kirjoittajasta
