Rääkkylä tienhaarassa

Rääkkylän kunnassa on tultu jälleen tienhaaraan, kun kunnanjohtaja päätti paitsi kuntalaisten, myös poliitikkojen, yllätykseksi vaihtaa maisemaa. Taustalla olevat syyt nopeahkoon siirtymään ovat lähinnä arvailujen varassa, mutta yhtenä perusteena lienee kunnan syvenevä talousahdinko.

Viime vuoden jäljiltä jäi jonkinlainen pilkahdus parempaan suuntaan menosta, mutta tämän vuoden lukemat ennakoivat vain lisävelkaantumista.

Kunnan taseessa on entuudestaan lähes kolmen miljoonan euron (18 miljoonan vanhan markan) alijäämä, jonka kattaminen verotuloilla on käytännössä mahdotonta. Vuoden vaihteeseen mennessä tuon miinussaldon ennakoidaan kasvavan yli 3,4 miljoonaan euroon (eli noin 20 miljoonaan vanhaan markkaan). Kunnalla oli velkaa jo vuosi sitten yli 3,5 miljoonaa euroa.

Ongelma ei poistu tavan toimilla, ei esimerkiksi kunnan omaisuuden myynnillä. Se korkeintaan hieman hidastaa velkasaldon kasvua tai kuittaa koko ajan ylöspäin kipuavaa korkomenoa. Toiseen suuntaan taloutta samanaikaisesti vievät mm. elinkeinotoiminnan kunnalle aiheuttamat tappiot.

Ennakkotiedot tämän vuoden kehityksestä paljastavat Rääkkylän talousarvion reippaan optimismin. Vuosikatteen ennakoitiin olevan lähes 700.000 euroa plussalla, mutta todellisuudessa plussa on vaihtumassa lähes 300.000 euron miinukseksi. Jopa miljoonan euron heitto odotusten ja käytännön välillä antaa ajattelemisen aihetta muillekin kuin väistyvälle kunnanjohtajalle.

Valtiovallan huolen pienten kuntien tulevaisuudesta ymmärtää Rääkkylän ja monen muun kunnan talouden pohjalta hyvin. Edellytykset yksin selviytymiseen ovat vähissä. Tekeillä olevan uudistuksen ensisijainen tavoite on huolehtia sellaisista tapauksista, joissa kunnan omat tulot ja eväät eivät kerta kaikkiaan riitä lakisääteisistä velvoitteista selviytymiseen.

Keskustelu kuntarakenteen ongelmista ja uudistustarpeista on kuitenkin ajautunut väärille raiteille. Nyt ollaan väenväkisin tuuppaamassa isoja kasvukuntia yhä isompaan kitaan. Avoimeen yhteistyöhön tukeutuen monella Liperin kokoisella kunnalla ei voi olla ylipääsemättömiä ongelmia itsenäisenä selviytymisessään. Tarvittavat palvelut pystytään tuottamaan kustannustehokkaasti ja lähellä kuntalaista.

Joensuu esimerkiksi hamuaa hyvin itsekkäästi ympärillään olevia vahvoja kuntia laskujensa maksajiksi ja voimakkaasti laajenevien palvelujensa käyttäjäksi. Sen sijaan kaupunki tuskin on enemmälti kiinnostunut ahdingossa olevan Rääkkylän ongelmista. Hyödyt jäisivät vaatimattomiksi, mutta vastuut kasvaisivat, ja valtion tarjoama porkkanaraha olisi nopeasti käytetty.

Rääkkylään tuskin löytyy mistään sellaista fakiiria kunnanjohtajaksi, joka paitsi lupaisi, myös hoitaisi kuntatalouden kestävälle pohjalle. Rääkkylä joutuu elämään ulkopuolisen tuen varassa. Sen on vaikea kuroa vuosien myötä kertynyttä tappiota umpeen. Velkasaldo mieluummin vain kasvaa.

Ulkopuolisin silmin Rääkkylässä olisi syytä tutkia vakavasti entisen kunnanjohtajan Ilpo Jorasmaan ottamista takaisin vaikkapa muutaman vuoden mittaisen siirtymäkauden ajaksi. Hän tuntee Rääkkylän asiat ja tietää tilanteen, missä mennään. Lisäksi Jorasmaa on tottunut Rääkkylässä määräaikaisiin työsopimuksiin. Kaikesta päätellen työilmapiiri on tänä päivänä huomattavasti rakentavampi kuin edelliskaudella.

Tulevan kunnanjohtajan keskeinen tehtävä, yhdessä luottamusjohdon kanssa, on tähystellä niitä tienhaaroja, joita Rääkkylän tapauksessa on tarjolla. Realismi on paras ohjenuora ja suunnannäyttäjä. Ratkaisut voivat olla kipeitäkin, mutta on vaikea kuvitella Rääkkylää loputtomiin itsenäisenä kuntana.

Kiteen kaupungilla taitaa olla samanlaisen isännäntaudin oireita kuin Joensuulla ympäristökuntiensa suhteen. Jos ja kun ”kolmiulotteisessa” Rääkkylässä ryhdytään tähyilemään tulevaisuuden suuntia, on muitakin vaihtoehtoja mietinnässä. Toki Jaama-Rasivaaran luontevin suunta on Kitee, mutta Niemisen-Sintsin lähipalvelut ovat Pyhäselässä, saarten alueen taas Liperissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *