Pisteliästä aitaa ja pitkospuita
Liperin kirkonkylä on uusinut ilmettään. Osa muutoksesta näkyy, osa jää valitettavasti paljolti puiden taakse piiloon. Jos muutos Shellin tontilla huoltoasemarötiskön häviämisen myötä on väkisinkin sattunut silmään, on kirkonkylän kyläyhdistyksen Pro Liperin tekemä erinomainen urakka jäänyt vähemmälle huomiolle. Suurin ero on siinä, että huoltoaseman purku oli jo pakon sanelema juttu, ympäristön puhdistaminen ja muuttaminen virkistyskäyttöön pelkkää vapaaehtoisuutta.
Luhtapuiston ja Vainolammen alueen uudistaminen ja kehittäminen on vaatinut parin vuoden yhteistyön ja uurastuksen, jossa kyläyhdistyksellä on ollut keskeinen veturin rooli. Alueella on saatu paljon aikaan, vaikka haaveet kaikilta osin tuskin koskaan toteutuvat.
Tavoitteena on ollut oman elinympäristön kehittäminen, tässä tapauksessa kirkonkylän viihtyisyyden lisääminen. Kehittämishalu synnytti ensin kyläyhdistyksen. Sitten tutkitiin vanhat suunnitelmat, selvitettiin Vainolammen nykytila hanketyönä, tehtiin uusi suunnitelma ja toteutettiin se.
Silmän iloksi on syntynyt pistoaitaa Joensuuhun menevän vilkkaan tien varteen ja puistoa on muutenkin raivattu. Lampaiden tuominen kirkonkylän kupeeseen tuntui hieman lennokkaalta ajatukselta, mutta sekin on toteutunut ja ollut iloksi erityisesti eläimistä kiinnostuneille lapsille.
Lions-väki on antanut tuhdin panoksensa alueen kehittämiseen. LC Liperi rakensi pitkospuut, jotka mahdollistavat puiston läpikäynnin kuivin jaloin ja pystytti vielä lintutornin tuomaan kaivattua toiminnallisuutta. Leijonista löytyi tuikitärkeä tuki projektia hallinnoivalle ja tiiviisti talkoita tehneelle Pro Liperille.
Vaikka Vainolampi on vielä ruoppaamatta – ja ruoppaamatta jääneekin, alue on nyt aivan eri tavalla omasta ympäristöstä ja yleensä luonnosta kiinnostuneiden käytettävissä ja hyödynnettävissä.
Uurastajien kanssa on helppo yhtyä ihmettelyyn kunnan suhtautumisesta epäitsekkääseen ympäristön kehittämiseen. Kunnalta ei ole herunut taloudellista tukea hankkeeseen, ei edes entisten rojujen raivaamiseen omalta maaltaan.
Pro Liperi järjesti tutustumispatikoinnin alueelle kesäkuun puolivälissä ja lähetti mm. kuntaan ison nipun henkilökohtaisia kutsuja. Palaute oli käytännössä lähes nolla; yksi varavaltuutettu kävi ja toinen valtuutettu soitti pahoitellen, ettei pääse paikalle. Kutsutut virkamiehet loistivat poissaolollaan.
Tekijät olisivat ansainneet edes mukanaolon ja ehkäpä muutaman kiitoksen sanan hienon urakan jälkeen. Se ei olisi kurjistanut kunnan talousahdingoa.
Pro Liperin urakka on hyvä esimerkki siitä, että talkoovoimin voidaan vielä nykyiselläänkin saada ihmeitä aikaan. Viinijärvellä tehdään töitä Taipale-talon kunnostamiseksi, mutta lisää kylähengen ja hyvän yhteistyön esimerkkejä kaivattaisiin.
Kunnalta on oikeus kuitenkin odottaa ratkaisuja ja myös osallistumista; pelkän talkootyön varaan ei yhteisten paikkojen ja alueiden kehittämistä voida jättää.
Yksi odotuksen kohde on torialueen määrittäminen ja kunnostaminen nykyvaatimuksia vastaavaksi. Nyt torstaitorin väkikin hortoilee vähän siellä täällä, kun ei tiedä, missä paikallisia tuotteita kauppaisi.
Torin paikka on merkitty kirkonkylän asemakaavan ajantasaistamispapereissa Liperintien ja Tutjuntien kulmaukseen, johon se monen mielestä myös kuuluu. Pelkkä merkintä kaavassa ei kuitenkaan riitä vastaamaan käyttäjien tarpeisiin. Tarvitaan kokonaisratkaisu.
Tietoa kirjoittajasta
