Tapahtumarikasta, turvallista juhannusta!
Liperin kesän kulttuuritapahtumat pyörähtävät täydellä teholla käyntiin juhannuksen kunniaksi.
Aattoiltana aloitetaan komeasti maailmanensi-illalla Ristin kesäteatterissa, kun Kyösti Kemppilän ristiläisille kirjoittama Tauno Kapalo ja ikuinen ansa pelmahtaa näyttämölle.
Lisää kulttuuriantia tarjoillaan toisesta juhannuspäivästä lähtien Roukalahden kesäteatterissa, jossa temmeltävät Peräkamaripojat.
Kummassakin teatterissa esitykset jatkuvat useita kertoja viikossa heinäkuun loppuun asti.
Ovensa ovat avanneet myös Ylämyllyn kaksi automuseota, joissa autojen lisäksi on toki muutakin nähtävää.
Niin ikään Liperi-Seuran museot kirkonkylässä ja Komperossa odottavat kävijöitä.
Liperin museoalueelle tuovat vakituisten esineiden lisäksi elämyksiä kolme näyttelyä, jotka kertovat Siikasalmen vaiheista, menneen ajan Liperistä Onni Puhakan valokuvin sekä Mauri Kunnaksen koirahahmoin ennusmerkeistä ja ennustuksista.
Lavoilla ja rantamilla juhannusta vietetään tanssien, Mattisenlahdessa Niemeläisen rannassa rauhallisesti kokon äärellä – joskaan kokon polttoon tuskin päästään missään, ellei ennen aattoa saada kunnon sadetta.
Juhannuksena suomalaiset suuntaavat vesille ja rannoille. Sitä menoa tuskin ainakaan jarruttelevat viime viikkojen hikihelteet.
Liperissä ja Rääkkylässä meillä riittää rantoja ja niille käyttäjiä.
Juhannus on iloinen juhla, ja vakavasti on syytä toivoa, ettei kukaan näillä vesillä siitä surujuhlaa järjestä.
Kovin monet veneillä liikkujat näyttävät olevan sitä mieltä, ettei heillä vesillä hätää ole. Päälle ei ole puettu turvaliivejä, eikä niitä likimainkaan kaikilla näy edes kyydissä mukana.
Vesi, etenkin suuret järvien selät, joita alueellamme piisaa, osaavat olla arvaamattomia – siitä on henkilökohtaistakin kokemusta.
Aikanaan lähdimme soutuveneellä Saariston rannasta peilityynelle järvelle, mutta kun ehdimme ensimmäisen, pienen selän keskelle, nousivat vaahtopääaallot muutamassa sekunnissa. Pienellä veneellä ei ollut takaisin kääntymistä ja rankalla puurtamisella päästiin saaren turvaan yli tunnin päästä, kun matkaan tavallisesti kului korkeintaan vartti.
Matkasta jäi kyydissä olleille lapsille niin rankat muistot, että vielä yli 20 vuotta myöhemminkään he eivät mielellään lähde vesille lainkaan.
Meillä oli vahva soutaja ja hyvää onnea. Sitä oli myös menneellä viikolla Heinoniemen rannoilla Kiteen puolella nuorilla miehillä, jotka pelastuivat silloin vielä koleasta vedestä yli tunnin kylmän kylvyn jälkeen.
Jokaiselle rannalle ei kuitenkaan osu tormakoita yli kahdeksankymppisiä rouvia hengenpelastajiksi, joten luonnon tuomiin ikäviin yllätyksiin kannattaa varautua jo ennen veneeseen astumista.
Lämmintä, mutta palamatonta juhannusta jokaiselle!
Tietoa kirjoittajasta
