Lukio nyt leikkauspöydällä
Oma lukio on ollut yksi Liperin vahvuuksista, vaikka sen sijoituspaikasta (kirkonkylä vai Ylämylly) on väännetty kättä valtuustosalia myöten. Nyt ollaan aivan yht´äkkiä siinä tilanteessa, jossa lukiosta leikataan iso nurkka pois, kun se muutetaan yksisarjaiseksi. Kurssien määrästä katoaa kolmasosa.
Ratkaisun nopeus on yllättänyt asianosaiset – opettajat, oppilaat ja heidän vanhempansa – kuvaannollisesti housut kintuissa. Ratkaisut ovat olleet tehokkaita ja suoraviivaisia, mutta eivät ole kaikilta osin täyttäneet avoimen ennakkovalmistelun vaatimuksia.
Päätöksiin sisältyyy nykytapaan optio tai paremminkin piiska. Mikäli kehityksen suunta ei muutu, Joensuun lukioissa on muutaman vuoden kuluttua tarjolla riittävästi oppilaspaikkoja myös liperiläisnuorillle.
Ratkaisu sinänsä saattaa olla perusteltu, jopa tarpeellinen. Liperin lukion oppilasmäärä on lasketellut viime vuodet kuin lehmän häntä eikä nykytilanne enää puolusta toimettomuutta. On paikallaan kuitenkin kysyä, kuinka tähän tilanteeseen on jouduttu. Onko tehty riittävästi töitä oppilasmäärien säilyttämiseksi ja nostamiseksi? Onko maalaislukiolle haettu vakavasti omaa profiilia? Vai onko annettu kehityksen kulkea luontaista rataansa – lopputulos jo ennakoiden?
Toiminta on ollut tehokasta ja suoraviivaista, sitä ei sovi kieltää. Tiedottaminen ja asianosaisten kuuleminen on kiireessä unohtunut tai haluttukin unohtaa. Päätöksenteko on helpompaa, kun ei ole soraääniä liikaa pöydässä. Edes opettajat eivät ole pysyneet kelkassa mukana oppilaista ja heidän vanhemmistaan puhumattakaan.
Näinkin raju ja äkkinäinen muutos herättää mielipiteitä ja tunteita. Kun kunnan tiedotusohjeissa lähdetään liikkeelle avoimesta tiedottamisesta ennen päätöksentekoa, on tässä malliesimerkki siitä, että teoria ja käytäntö ovat kovin kaukana toisistaan.
Ratkaisuun kohdistuva purnaus ja kapinointi jää osin piiloon, kun opettajat eivät asemansa tai työpaikan menetyksen vuoksi uskalla tuoda omia mielipiteitään julki. Näin vähäkin keskustelu on sekä jälkijättöistä että ylivarovaista.
Lukion muuttaminen yksisarjaiseksi – ja mitä ilmeisimmin varautuminen koko lukion lopettamiseen Liperissä muutaman vuoden kuluttua, on osa taloudellisten leikkausten sarjaa, joka ei pysähdy tähän. Leikkausarpien suuruus paljastuu vasta ajan myötä. On täyttä teoriaa, että kaikki ratkaisut osuisivat kohdalleen – riippumatta siitä, millaisen kädenväännön jälkeen ne tehdään. Yleensä parhaat ratkaisut kuitenkin syntyvät erilaisia näkemyksiä yhteen sovittamalla ja eri tahoja kuulemalla.
Seuraava keskustelu käynnistynee Liperin terveyskeskuspäivystyksen keskittämisestä kirkonkylälle. Ratkaisut siitäkin ovat syntyneet varsin vähin äänin. Keskustelua halutaankin vasta sitten, kun käytännön kokemuksia alkaa kertyä. Kun ratkaisut ja remontit on tehty, niitä mahtaa olla lähes mahdoton jälkikäteen muuttaa.
Tietoa kirjoittajasta
