Salaista julkista päätöksentekoa
Julkisen hallinnon tiedottamisessa on otettu viime vuosina ”rohkeita” askelia avoimuuden suuntaan. Tiedotusvälineille ja sitä kautta kuntalaisille on luvattu kaikki tarpeellinen tieto käsittelyyn tulevista, käsiteltävistä ja viimeistään valmiiksi päätetyistä asioista.
Esimerkkejä enemmän tai vähemmän raiteiltaan lipsahtaneesta tilanteessa löytyy ihan tuoreeltaan. Ne osoittavat että teoria ja käytäntö eivät kävele nyt käsi kädessä.
Liperin kunnan tiedotusohjeet lähtevät siitä, että hallinnon julkisuus jo sinänsä edellyttää tehokasta tiedottamista.
Voimassa olevan ohjeen mukaan kuntalaisia koskevista ja laajaa mielenkiintoa herättävistä hankkeista ja asioista tiedotetaan jo valmisteluvaiheessa. Ohje opastaa tiedottamaan myös kielteisistä asioista, koska oikea ja nopea tiedotus torjuu väärät huhut ja tulkinnat.
Liperin kunnan nykyistä tiedottamista ei ole perusteltua moittia yleisellä tasolla. Moni asia hoidetaan rutiinilla ja niihin kysymyksiin, jotka toimittaja on hoksannut esittää, on aina löytynyt myös vastaukset.
Arvostelu kohdistuu erityisesti suljettujen ovien takana pidettäviin seminaareihin ja varsinaisten päätösten tekoon ”varttitunnissa tai vähän alle”. Jo lähes käytännöksi muodostuneista pikakokouksista syntyykin kuva varsinaisen avoimuuden kätkeytymisestä seminaariverhon taakse.
Valtuustoseminaarien keskeinen tarkoitus tulisi olla tulevaisuuden suuntaviivojen luominen ja tulevien uhkien arviointi. Päiväkohtaisissa asioissa päätöksenteko edellyttäisi kuitenkin nykyistä perusteellisempaa käsittelyä valtuustotasolla. Kun tiedotusvälineillä ei ole asiaa kunnanhallitusten kokouksiin (eikä seminaarehin), päätöksistä jää kovin paperinen ja pykäläinen maku.
Asioiden hyvä valmistelu lautakunnissa ja kunnanhallituksessa tietysti nykyisessä tilanteessa on positiivinen asia, mutta mahdollisimman nopeasta valtuustokäsittelystä ei saa tulla itsetarkoitus. Valtuutetut ovat kuntalaisten valitsemia, ja heiltä odotetaan aitoa paneutumista ja tarpeen mukaan julkisia kannanottoja.
Rääkkylä on tiistai-illan kokouksen perusteella sitten vielä oma lukunsa. Siellä valtuutetut sentään keskustelevat, mutta elinkeinopolitiikkaan liittyvät päätökset salaisine käsittelyineen herättävät ansaittua pohdintaa ja hämmennystä.
Mikäli poliittiset päättäjät joutuisivat ratkaisuistaan käytännön talousvastuuseen, sen tyyppisiä päätöksiä, joita Rääkkylässäkin on yritystoiminnan ylläpitämiseksi ja pelastamiseksi tehty, tuskin syntyisi. Yksityisillä valtuutetuilla ei olisi eväitä hyväksyä ratkaisuja niin vähillä tiedoilla kuin muutamissa tapauksissa on tehty. Työpaikkoijen säilyttäminen on koettu kuitenkin niin tärkeäksi, että sen eteen on oltu rohkeita ja pitkäpinnaisia.
Useissa tapauksissa noista päätöksistä on jouduttu myös jälkiverolle. Kunnalle on jäänyt saatavia, velkoja on annettu anteeksi ja muuteltu tilanteen mukaan. Jossain vaiheessa – jos ei vielä – kunta voi odottaa vaatimuksia myös hyvin toimivilta yrityksiltä, tasapuolisuuden nimissä.
Nyt tehty ratkaisu teollisuushallin myymisestä moskovalaiselle liikemiehelle ei tämänhetkisten tietojen mukaan edellytä kunnalta muuta kuin kauppahinnan loppuosan luotottajan roolin. Jos kauppa nopeutetulla maksuaikataululla lopulta toteutuu, ainakin osa halliin työpaikoista säilynee. Aivan tähänastisten kokemusten perusteella käteiskauppa olisi tuntunut ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Tai sitten loppuosaa pitää käsitellä kunnan optiona…
Tulevan yrityksen toimintamallista ei ole yksityiskohtaista tietoa, mutta yhtenä vaihtoehtona on väläytetty huonekalujen valmistusta Rääkkylässä ja niiden vientiä Venäjälle.
Se, että yritystoiminta tukeutuu Rääkkylässä venäläiseen kiinteistöomistukseen on sinänsä uusia uria aukovaa. Rajan takana on tunnetusti liikemiehiä, jotka etsivät investointi- ja sijoituskohteita Suomesta. Ajan henki on kuitenkin ollut se, että investoinnit suuntautuvat täältä halvemman työvoiman maihin, mm. Kiinaan ja Venäjälle.
Yritystoimintaan, liike-elämään ja rahoitukseen liittyvien ratkaisujen teko edellyttää usein pitkälle menevää ennakkovalmistelua poissa julkisuudelta. Kunta ei ole tässä pelissä ainoa osapuoli. Viimeistään siinä vaiheessa, kun valtuusto tekee kuntaa sitovia ja veronmaksajia koskevia päätöksiä, edellytettäisiin avoimuutta.
Rääkkylän valtuuston tiistai-illan menettelystä syntyy huhuja, kohua ja moninaista pohdintaa. Kun yleinen keskustelu perustuu huhuihin ja kokouksesta ehkä tihkuneisiin tietoihin, liikutaan hyllyvällä pohjalla. Vaikka keskustelu ei itse asiaa vahingoittaisikaan, sillä on taipumus nakertaa päätöksenteon uskottavuutta.
Asia, jota Rääkkylässä nyt ainakin pohditaan, on se, salattiinko valtuustossa jo olemassa olevaan vai tulevaan yritystoimintaan liittyviä ratkaisuja. Arvasinko oikein?
Nykyistä rohkeampi ja aidompi avoimuus olisi tervetullut ilmiö tämän päivän päätöksentekoon.
Tietoa kirjoittajasta
