Liputetaan Leinolle!

KOLUMNI Yksi mieluisimmista Suomen lipun salkoon vetämisen hetkistä itsenäisyyspäivän ja juhannuksen lisäksi minulle on Runon ja suven päivä 6.7. Liputuspäiviä on lisätty kalenteriin viime vuosina niin, että itseltäni hoksaaminen tapahtuu monesti vasta, kun olen lähtenyt kotoa ja näen siniristilippujen liehuvan muualla.

Eino Leino: tietenkin! Silloin nostan lipun salkoon rakkaudella ja kunnioituksella. Kaikki haluaisivat olla sujuvasanaisen runoilijan ja kirjoittajan sukua, mutta meillä taitaa äitini ja hänen isänsä puolelta niin todella olla. Kiiessalon Mustoset (Leinon isän suku) oli tuttua puhetta jo lapsuudessani, ja nyt jo edesmenneen Tatu-enoni sanottiin olevan aivan Leinon näköinen – niin hän kyllä olikin verratessa enoa ja valokuvia runoilijasta.

Eino Leino oli historiatietojen mukaan lahjakas lapsi, lukeminen ja kirjoittaminen lähtivät vauhtiin jo liki taaperona. Jokainen meistä osaa jonkin värssyn valitettavan varhain, alle viisikymppisenä, kuolleen taiteilijan runoista. ”Ruislinnun laulu korvissani”, ”Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?” – niin paljon kaunista kesää oli heinäkuisena päivänä syntyneen Leinon teksteissä.

Mittaamaton on kirjoitusten määrä, joissa korostetaan ihmisen hyvyyttä, mutta myös elämän tuskaa, yksinäisyyttä, riittämättömyyttä: ihan tätä aikaa. Ajatonhan Leino oli viisaudessaan ihmismielestä, sen voi tulkita vaikkapa Hymyilevä Apollo -runosta. Sitä en herkistymättä ja väkevää tunnetta kokematta lue läpi. ”Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi!”

Yllä olevasta varmasti käy ilmi, että todella olen armoitettu Eino Leinon ihailija. Runojen lisäksi yksi aarre ovat Leinon 1900-luvun alkuvuosina runoilija L. Onervalle kirjoittamat lehtipakinat Nallesta ja Mopesta, joissa hän verhosi itsensä ja rakastettunsa eläintarinamuotoon.

Liperiläinen kulttuuriyhdistys Runo- ja laulumaailma on vuosittain eri kokoonpanoilla kauniisti muistuttanut meitä Leinon arvokkaasta perinnöstä, niin tänäkin keskiviikkoiltana. Leinoa lausuttuna ja laulettuna, se on suvisen illan parhautta.