Rakentamisen riemua

Yrjö Eronen

Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit lukea artikkelin.

Asettuminen vakituisesti asumaan kotipaikalle Varpasaloon nosti esille tarpeen ottaa käyttöön talomme kylmätilana oleva yläkerta. Matkan varrelta on kertynyt sen verran erinäistä esineistöä, vaatetusta ja tarvekalua, että lisätilaa tarvitsemme.

Ensimmäinen ratkaiseva kysymys oli, että mitä teemme yläpohjan eristeenä olevalle puolen metrin hiekkaturvekerrokselle. Vastauksemme oli, että emme mitään. Jätämme sen yläpohjan eristeeksi. Koolausten paksuudelta kutteria lisäeristeeksi ja siinä se on. Ei tarvinnut imuriautoja. Kun se on toiminut yli sata vuotta, niin hyvin todennäköisesti se toimii jatkossakin.

Tuon päätöksen jälkeenhän projekti oli toteutusta vaille valmis. Tosin piti ratkaista, miten saamme puutavaran yläkertaan. 50-luvulla tehdyn peruskorjauksen yhteydessä rakennetut vintinportaat näet ovat sillä tavalla mutkikkaat, että sitä kautta mahtuu vain 3,5 metriä pitkä puutavara ja sellaisiksi ei kaikkea puutavaraa tietenkään voinut pätkiä. Onneksi yläkerran ikkunat oli kylmätilalle sopivasti jätetty ”helposti irrotettaviksi” ja ikkunan kautta lautojen ja parrujen kuljetus onnistui. Ensiksi puutavara tikkaita vasten ja sitten raa’alla voimalla vetämällä yläkertaan.

Rakentaminen on nyt jo hyvässä vauhdissa, vaikka työ ei taida varpasalolaisella maajussilla sujuakaan niin hyvin kuin tanskalaisella (vrt. televisio-ohjelma). Olen aina kuullut puhuttavan, että vanhan korjaaminen on paljon hankalampaa ja ikävämpää kuin uuden rakentaminen. Minusta tämä vanhan päälle tekeminenkin on todella hauskaa ja mielekästä. Millaista riemuahan se sitten tuottaisi, jos alkaisi rakentaa kokonaan uutta?

Hienoa on ollut huomata sellainenkin asia, että tähän rakennushankkeeseen liittyvien hankintojen takia ei ole ollut tarvetta poistua kotipitäjästä. Kutterit löytyivät naapurisaarelta, puutavara paikallisilta sahoilta ja muut tarvikkeet lähirautakaupasta.

Rakennustyömaa vaatii tietysti valaistusta ja monet työkalut toimivat sähköllä tai ladattavilla akuilla. Sähkön toimitusvarmuushan on tunnetusti vaihdellut viime aikoina. Mutta otsalampullakin pärjäilee.

Tuohon sähköasiaan liittyen kiinnitti huomiota vaaratiedotukset. Niissähän ilmoitettiin, että hätänumeroon soitettaessa saattaa esiintyä häiriöitä. Ihmisille annettiin neuvoksi, että ”hätätilanteen sattuessa tulee hakeutua häiriötilanteen ulkopuolelle tai lähimmälle terveys-, palo- tai poliisiasemalle”. Varoitus sinänsä oli tietysti paikallaan, mutta neuvo sinänsä hieman onneton – mistä minä tiedän kuinka laaja se häiriötilanne on? Jos todella hätätilanne sattuisi niin mitenkä niille lähimmille asemille hakeutuisin? Kun perille pääsisin niin taitaisi tilanne olla jo ratkennut.

Ps. Hyvää uutta vuotta Kotiseutu-uutisten lukijoille. Meillähän on edessä todella mielenkiintoinen vuosi. Vaikka ei vaaleista puhuttaisi, niin kiinnostavaa on seurata jokohan tämä vuosi tuo tai lopultakin vie sote-uudistuksen.

Jaa:

Facebook