Ei missään jäniksen selässä

Kalevi Harisen ja Mammu Koskelon roolihahmot heittäytyvät elämään päästäen irti arkisesta kiireestä.

Kesäteatterin ohjelmistoksi on Rääkkylässä valittu Arto Paasilinnan klassikko Jäniksen vuosi, tosin nykyaikaan sovitettuna. Päärooleissa nähdään Mammu Koskelo töpöhäntänä ja Kalevi Harinen arkensa hylkäävänä Vatasena.

– Ei ole kyllä luonnerooli kummallakaan, näyttelijät naurahtavat.

Lavalla nähdään heidän lisäkseen myös teini-ikäinen Anna Antikainen, kokenut riäkkyteatterilainen Anne Salin ja näytelmän ohjaaja Kirsi Koskelo.

– Siinä saa kyllä hattua vaihtaa aika tiuhaan, kun tuo toimittaja aika monta hahmoa matkallaan tapaa, Mammu Koskelo tuumaa pienellä porukalla rakennettavasta roolituksesta.

Näytelmän povataan antavan katsojalle ajattelemisen aihetta.

– Elämän tarkoitus ratkeaa jokaisen katsojan omassa päässä. Elämisen arvo itsessään korostuu, Harinen avaa tarinan sisintä.

Kaikkiaan kahdeksan esitystä sisältävä kausi saa ensi-iltansa heinäkuun 20. päivä.

Kertomus kiireestä

Klassikkona tunnettu Jäniksen vuosi on tuttu monille sekä kirjana että elokuvana. Pääroolien esittäjät eivät ole tohtineet teoksiin kajota harjoittelun aikana.

– Kirjan lukemisesta on aikaa vuosikymmeniä. Olin poikasena Paasilinnafani, Harinen muistelee.

– Olen vähän kahden vaiheilla, katsoisinko elokuvan uudelleen kun edelliskerrasta on vuosia. Voi olla etten, Koskelo tuumaa.

Neljä vuosikymmentä sitten kirjoitettu tarina kestää aikaa.

– On hämmästyttävää, miten Paasilinna osasikin jo 70-luvulla kirjoittaa hektisestä elämästä niin, että se sopii hyvin myös tähän päivään, Koskelo summaa.

– Silloin kiire oli läsnä vain osalla ihmisistä, vaan nyt se on jo kaikilla. Maailma on mennyt pahempaan suuntaan, Harinen harmittelee.

Harisen mukaan Jäniksen vuosi on tarina loppuun palamisesta.

– Elämä on nykyisin niin hektistä, että ei ihme kun sitten katketaan kerrasta, Koskelo vertailee nykyelämään.

Huumoria laadulla

Paksuniemen satamakahvilan ja myllymeijerin kupeeseen rakentuva upouusi näyttämö katsomoineen on keskellä kauneinta kesämaisemaa rantakoivujen katveessa. Teatteri on kunnan rakennuttama.

– Kyllähän näin upea paikka antaa mahdollisuuksia vaikka mihin, hyödyntää vaikka venettä esityksessä, Harinen suunnittelee.

Rima on korkealla tason suhteen. Koskelolla on jo useamman vuoden kokemus kesäteatterissa näyttelemisestä, Utrasta ja Viinijärveltä.

Harinen on skeptisempi suomalaisten tradition suhteen.

– Muutaman kerran olen käynyt katsomassa kesäteatteria, eikä voi kehua. Joku örveltää humalassa, kiroillaan ja joku kekkulehtii alasti, siinä on kesäteatterin tyyppimokat, Harinen tylyttää.

Ryppy otsassa ja raivoraittiutta markkinoiden ei Riäkkyteatterin työryhmäkään aio esitystään laatia.

– Huumoria voi tehdä laadukkaastikin, Koskelo kiteyttää.

– Kyllähän tässäkin tarinassa päihteillä on osansa. Hauskuutta tulee ehkä siitä tilannekomiikasta, kaksikko pohdiskelee.

Kalevi Harisen ja Mammu Koskelon roolihahmot heittäytyvät elämään päästäen irti arkisesta kiireestä.

Jaa:

Facebook