Letkeää lätkää hyvällä fiiliksellä
Liperin Kiekon miesjoukkue karsi kauden 1987-88 päätteeksi jääkiekon II-divisioonaan. Paikka jäi saamatta, mutta joukkueelle jäi paljon hyviä muistoja, joita verestetään tulevana lauantaina kirkonkylän kaukalossa letkeällä ystävyysottelulla.
– Nyt siitä tulee kolmekymmentä vuotta. Miininin Jarkko on sanonut, että samanlaista fiilistä ja yhteishenkeä ei ole ollut sitä ennen, eikä sen jälkeen, Miika Tolvanen kertoo.
– Ei oltu kummoisia pelimiehiä, mutta pärjättiin yhdessä, Risto Rouhiainen jatkaa.
Seura oli perustettu kymmenisen vuotta aiemmin. Joukkue koostui pääosin omista miehistä, mutta mukana oli muutamia joensuulaisia pelureita sekä valmentaja Juhani Långström.
Marko Kettunen, Janne Kröger, Tolvanen ja Rouhiainen muistelevat, että vahvistuksista Ari Kaikkonen, lempinimeltään Yläpölkyn Jaska, oli pelannut nuorempana Jari Kurrin kanssa samassa nuorisomaajoukkueessa.
– Idea tähän ystävyysotteluun tuli Heinon Timolta. Hän ilmoitti, että pelataan ottelu helmikuussa. Vastassa on lauantaina samoilta ajoilta pelaajia. Molemmin puolin voi olla viitisentoista pelaajaa, Tolvanen sanoo.
Ainakin pää kääntyy
Talviklassikko pelataan veteraanisäännöillä, joten kaukalossa nähdään vähemmän taklauksia, mutta ilmeisesti muuten vauhtia ja vaarallisia tilanteita kahden erän verran.
– Taitaa päät kääntyä enemmän kuin jalat, arvelee Rouhiainen.
Vuonna 1988 vauhtia riitti todennäköisesti enemmän, vaikka kakkosen paikka jäi saavuttamatta. Nelikko toteaa, että nouseminen ei olisi ollut edes mahdollista hallipakon takia. Heitä harmittaa edelleen Liperin hallin puute muihin paikkakuntiin nähden.
– Hallia yritettiin saada moneen kertaan, mutta ei se vain ole onnistunut. Ei meillä ole enää lukiotakaan, joka on vienyt ohjaajia ja harrastajia muiltakin lajeilta, harmittelevat pelaajat.
Pelit keräsivät 80-luvulla kaukalon laitamille 150 – 300 katsojaa. Seuralla oli myös runsaasti junioreita. Samalla vuosikymmenellä talouden nousukauden aikana urheiluun riitti muutenkin silloisia markkoja. Miehet pelasivat ja seuran vireä naistoimikunta teki muuta työtä.
Tolvanen, Kröger, Rouhiainen ja Kettunen nostavat vielä esille erityisesti valmentaja Långströmin ja Raimo Naumasen, jotka tekivät kovasti töitä liperiläisen jääkiekon puolesta.