Luonnossa liikkuen: Polkuja pitkin patikoiden Pärnävaaralla
Kotiseutu-uutisten toimittajat jalkautuvat lehden levikkialueen luontopoluille etsimään elämyksiä. Juttusarjan aloittaa Liperin tunnetuimman kumpareen, Pärnävaaran, valloitus.
Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.
Pärnävaaran kalliota katsellessa olo on nöyrä. Askel jos toinenkin on rehkittävä, jos Liperin kuuluisimmalle kohoumalle mielii maisemia ihastelemaan.
Nousu kysyy lihasvoimaa, sillä Pärnävaaran huippu kohoaa 166 metrin korkeudelle merenpinnasta. Pyhäselän pinnan se peittoaa 90 metrillä ja läheisen Jyrinjärven 76 metrillä.
Liperissä muistellaan mieluusti aikoja, jolloin Pärnävaaralta viiletettiin alas kolmea laskettelurinnettä pitkin. Tietävätpä tarinat kertoa myös ajoista, jolloin vaaran huipulta laskettiin mäkeä Jyrinjärven jäälle – vauhdin hurman ja korvissa viuhuvan viiman saattaa aistia yhä.
Nykyään, syksyisten lehtien värittäessä maisemaa, liperiläisvaaralla kelpaa nauttia lähiluonnosta ja rauhallisesta tunnelmasta. Ei sillä, etteikö miljöö kelpaisi myös sykkeen nostamiseen ja itsensä haastamiseen. Piisaahan alueella portaita, polkuja ja penkereitä.
Vaaran voi huiputtaa eri suunnista – ja kulkupeliksi voi valikoitua lenkkareiden sijaan myös ajopeli. Varoituskyltit ja vastaan fillaroiva mies muistuttavat parhaillaan työstettävistä pyöräilypoluista.
(Teksti jatkuu kuvien alla.)
Marjoja, sieniä, syksyn satoa
Kodan suunnalta Pärnävaaran korkeinta kohtaa lähestytään jyrkkää sorarinnettä. Jos hieman tästä poikkeaa sivuun, voi varvikosta poimia suuhunsa sinistä syötävää tai koriinsa kantarellin.
Luonnonsuojelualueella kaatuneet puut saavat rötköttää toisiinsa nojaten. Puolukkamättäiden ja luonnonyrttien maustama maisema on kuin tehty metsänpeikkojen temmellyskentäksi.
– Onko tuo karvarousku? sienivainun saanut toimittajakollega kysäisee.
– On, ja tuolla on toinenkin. Vielä kun mustatorvisieniä löytäisi!
Metsän siimes ja asfaltoidut rullahiihtoreitit ovat Pärnällä vain kivenheiton päässä toisistaan: Puiden välistä siintää kirkkaanpunainen kahviorakennus ja kookas koiraurheiluhalli, syksyisessä ilmassa raikaa ampumahiihtäjien laukaukset. Voimme melkein haistaa kodalla savustuvat makkarat. Pärnällä on annettavaa niin nuotiolla tarinoijille, puun halaajille kuin aktiiviurheilijoillekin.
Kiipeilijöille, kuvaajille
Pärnävaaran huipulla Liperi näyttää kallioiset, metsäiset ja vesistöiset kasvonsa. Kaikkiin ilmansuuntiin avautuu omat persoonalliset maisemansa.
Pärnävaarantien suunnassa kallioon kiinnitetyt metallilenkit muistuttavat kiipeilymahdollisuudesta.
– Siinä on sitten melkoinen pudotus, älä mene liian lähelle reunaa, työkaveri varoittelee.
Vaivioon vievä tie halkoo maisemaa käärmeen lailla, ja Leinosen pinnalla kimmeltävät auringonsäteet tuovat mieleen kesäiset pulahdukset luonnonvesiin.
Huipulle kapuaminen palkitsee iltalenkin tekijän, jos tunnelmallista syysnäkymää tykkää valokuvata.
Pidemmän kaavan mukaan patikoiva voi piipahtaa Pärnällä osana kinttupolkuilua. Ja pääseehän urheilukeskukselta näppärästi Joensuun ja Kontiolahden suuntaankin – parasta aikaa vauhdissa on hanke, jonka myötä alueen reitistöt ovat piakkoin entistä ehommat.
Teksti ja kuvat: Jutta Kurki ja Hanna-Leena Kunttu