Kalasta työtä

Matti Ryhänen on ammatiltaan kalastaja.

Ylämyllyläisen Matti Ryhäsen salaisena haaveena oli jo pienenä kalastajan ammatti. Viime kevättalvella IT-alan ammattilainen päätti toteuttaa unelmansa ja heittää verkot veteen.

Tänään Matti Ryhänen lähtee verkoille kotoa käsin. Matkaa Juojärven rannalla sijaitsevalle mökille on Ylämyllyltä puolen sataa kilometriä. Ennen järvelle lähtöä hörpätään aamukahvit viileässä tuvassa.
– Vanhempani ovat rakentaneet mökin vuonna 1988. Täällä on tullut vietettyä aikaa penskasta asti ja mielessä on hiipinyt haave kalastajan ammatista, Ryhänen luo katseen järvenselälle.
Kun Perloksen toiminta päättyi, muuttui erikoisosaajan arki pätkätöiksi. Isyyslomalla ajatus ammatinvaihdosta kypsyi – nyt jos koskaan on aika toteuttaa unelma.
– Työkokeilussa sain varmuutta, mitä työ oikeasti on. Yrityksen aloitin ihan nollasta.
Hankintalistalla oli vene, rysiä, kilometrikaupalla verkkoja ja vaikka mitä härpäkettä. Juoksevista kuluista polttoaine näyttelee isoa osaa.
Luontoalalla tuottaja ei pääse miljoonia vuolemaan – tämän Ryhänen hyvin tiesi aloittaessaan. Ensimmäiset päätoimisen kalastajan kuukaudet ovat kuitenkin olleet lähes pelkkää vastatuulta. Puheet Juojärven tyhjentämisestä eivät voisi enempää väärässä olla.
– Ainoastaan yhtenä päivänä olen kokenut onnistuneeni oikeasti. Silloin kalaa tuli yli 70 kiloa. Välillä reissun saalis on 20 kiloa, ja sitten tulee taas nollapäivä.
Ryhänen kutsuu tilannetta rämpimiseksi. Tuntipalkkoja ei auta laskea – lukuisina päivinä oltaisiin varmasti miinuksella.
– Tekisin tätä vaikka ilmaiseksi, mutta kun on talolaina ja lapsetkin, hän hiljenee.
Lokakuussa kala tarvitsee tankkausta talven varalle. Evästä varten liikehdi lisääntyy, joten usko saaliiden kasvamiseen on kova. Ja keväthän se vasta mahtavien apajien aikaa olisikin.

Käsityöläinen
Kuravaatteet ylle, jäitä matkaan ja menoksi. Syksyn ja viileiden vesien myötä rysät ovat vaihtuneet verkkoihin, joita Ryhäsellä on yhteensä kolme kilometriä tarkastettavana.
– Juojärvestä nousee kehukalaa, määrällisesti vähän, mutta isoja, Ryhänen jutustelee verkkomerkkien luo kurvattaessa.
– Viime viikolla sain yhdeksänkiloisen hauen. Aamun pimeydessä nostin veneeseen, ja vasta auringon noustua tajusin, miten iso se on.
Moottori sammuu ja Ryhänen aloittaa verkkojen vetämisen veneen keulan ylitse oikealta vasemmalle. Verkko nousee metallipuikkojen välistä miesvoimin. Tyhjä, hieman leväinen ja roskainen verkko tipahtaa takaisin veteen toisella puolella venettä.
– Vasta pesin nämä verkot. Veden kylmennyttyä tämä leväisyys lisääntyy.
Vain pieni tuulenvire painaa paattia.
– Eilen oli metriset aallot, piti lopettaa hommat kesken. Täällä ei ole mitään niin arvokasta, että kannattaisi riskeerata. Lapset odottavat isää kotiin.
Taivaanranta harmaantuu, kohta sataa. Kamera laukkuun ja kelluntatakki tiukasti kiinni. Jata tulee päätökseen.
– Sade on vain pukeutumiskysymys. Ei näissä hommissa kylmä tule. Olen laihtunut kesän aikana kymmenen kiloa, kun en muista syödä näillä kuuden–kahdeksan tunnin venereissuilla, mies hörppää kivennäisvettä ja käynnistää yamahan.
Silmälasit alkavat täyttyvät pisaroista.

Bloggari
Seuraavalla verkolla tärppää.
– Johan on. Näitä sattumasiikoja tulee harvoin, Ryhänen ihmettelee kahta mötkylää.
Ryhäsen käsissä eväkkäät eivät pitkään kidu. Saalista on hänen mukaansa osattava arvostaa. Siika täytyy avata heti, muut verestetään. Jäissä ne säilyvät hyvin.
Kylmälaukun sisältö karttuu päivän mittaan vielä muutamilla kuhilla. Ryhäsellä on jotain vietävääkin Malisen kalatukkuun.
– Teen siellä kiireapulaisena fileerausta. Lisähommia on keksittävä.
Ryhänen harmittelee, miten vähän ihmiset ostavat kalastajalta suoraan tuoreita tarpeita savustuspönttöön tai pannulle.
Yksi menestystarina yrittäjän arkeen on kuitenkin syntynyt: kalastajan blogi Kalliorantojen Saamamies on kerännyt parhaimmillaan yli tuhat lukukertaa.
– Haluan kertoa blogissa omista kokemuksistani, sillä tiedän joillain olevan epätietoon perustuvia luuloja meistä kalastajista.
Kaikkiaan kolme verkkokilometriä vedetty, osa siirretty ja joitain pesty. Vene kurvaa mökkirantaan, pesua varten. Punnitus kertoo, että päivä oli siedettävä: kuhaa vajaa 15 kiloa, ahventa kilo, haukea vajaa kuusi kiloa, siikaa kaksi kiloa.
Aika laittaa sauna ja takka tulille. Lepoa tarvitaan – aamulla kello soi jo neljältä.

Jaa:

Facebook