Muikku peittoaa saksiniekan
Rapujuhlat eivät ole Rääkkylässä se kesän kuumin juttu; en ole koskaan kuullut kenenkään pitäjässä moisia edes järjestävän. Liekö sivistymättömyyttä vai materiaalin puutetta?!
Vankkaa ravustuskokemusta löytyy kyllä Oriveden rannoilta: tiedän ainakin yhden ravustajan, joka on mertaansa saalista saanut. Epäilyksenä tosin on, että se ainoa rapu on ollut joka vuosi sama yksilö. Saaliin niukkuudesta johtuen ravunmaistelupuuhiin ei ole vielä päästy.
Jos sää suosii, kesällä kokkailukin siirretään mieluusti ulos, siinä missä ruokailukin. Loppukesän bileissä ei kekälekunnassa saksiniekkoja kiehutella, vaikka mökkirannoilla juhlitaankin. Savukala ja muikkukeitto ovat yleisempiä veden äärellä vietettyjen hupailujen tarjottavia. Aineksia kun on saatavana lähiruokana liki laiturin päästä. Eikä pidä unohtaa loimulohtakaan – siinä sitä on suvitunnelmaa kerrakseen oikein aromin kera.
Käsittääkseni tilli, voileivät ja snapsit laulujen kera kuuluvat kiinteästi rapujuhlien antiin. Sama setti toimii myös kotoisen muikkusopan ryydittäjänä: ruisleivän voi sipultaa keiton joukkoon, ja sivistysosasto kuittautuu valitsemalla ruokajuomaksi ryhdikkään valkoviinin. Eikä ketään tarvitse edes keittää elävältä taatakseen rantajuhlien tunnelman!
Tietoa kirjoittajasta
Paivi
Päivi Lievonen karauttelee mieluusti ratsuillaan pitkin rääkkyläläismaastoja – vauhdikkaan toimittajan kulkimiksi kelpaavat toki myös sukset, lumikengät ja velosipedi. Hyvä jos aktiivisuusmittarikaan siinä vauhdissa mukana kestää!