Kesä, kantele ja kansanmusiikki

Mammu Koskelo

Ei ole sellaista Kihausta, johon Mammu Koskelo ei olisi osallistunut. Olkoonkin, että tänä vuonna kansanmusiikkifestivaali pidetään Rääkkylässä 27. kerran. Koskelo luotsaa puheenjohtajana tapahtuman järjestävää Rääkkylä Folkia.

– Joka vuosi olen ollut Kihauksessa sekä esiintymässä että talkoolaisena. Ei sitä oikein ilman osaa olla, vaikka joskus olen yrittänytkin olla vaan ihan tavallinen festarikävijä, Koskelo tuumaa kotirannassaan Pyssysalolla.

Kantele on se soitin, joka viitoitti nuoren tytön tietä musiikin ammattilaiseksi.

– Teini-ikäisenä opettelin soittamaan Kaasisen Sarin leireillä. Ne vaikuttivat isosti siihen, että ylipäätään kansanmusiikista innostuin. Ensimmäisen Kihauskeikan soitin 11-vuotiaana Sirmakka-yhtyeessä.

Kansanmusiikin ja Kihauksen kulta-aikaa oli 1990-luku, jolloin tapahtumassa kävi jopa 10 000 henkeä ja musiikki soi päiväkausia koulukeskuksen ympäristössä. Sekä tapahtuma että soittaja ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta tietty yhteisöllisyys leimaa yhä Kihausta.

– Yhdessä sitä tehdään niin kuin on aina tehty. Populaarimusiikilla houkutellaan tapahtumaan isoja massoja, mutta kansanmusiikki on silti se Kihauksen oma juttu.

Heinäkuun toisena viikonloppuna Rääkkylässä järjestettävä kansanmusiikkifestari nostaa esille suomalaisuutta. Kansaa houkuttelevaa populaarimusiikkia edustaa tänä vuonna reggaestaan tunnettu Jukka Poika. Itää on tapahtuman teemana tänä vuonna, ja festari on osa Suomi 100-juhlavuoden ohjelmaa. Koskelo on ollut mukana ohjelman laatimisessa vuosia, ja näin on tänäkin vuonna.

– Esimerkiksi Lakkautettu kylä -bändi peilaa vuosisadan vaihteen Karjalaa. Tallarin kuplettisetti puolestaan kertoo, mitä Suomi kuunteli vuonna 1917, millainen äänimaailma silloin oli. Lapsille on tarjolla perinneleikkejä ja loruja lauantaina.

Kihauskonkarikin lavalla nähdään: Talvikki Sorsan hahmossa skandinaavista musiikkia esittävänä, kuinkas muuten kuin kanteleen ja kitaran kera laulamassa.

– Tänä kesänä esiinnyn Kihauksessa vain kerran, Koston levynjulkkarikeikalla, Koskelo kertoo.

Kansanmusiikkikoulutuksen rantautuessa vuonna 1996 Rääkkylään Koskelo oli juuri valmistunut ylioppilaaksi ja soitto kiinnosti.

– Jotenkin ajauduin opiskelemaan kansanmusiikkia ja sille tielle jäin. Kunnantalon yläkerrassa opiskeltiin, joskus ihan yötä myöten kirjaimellisesti. Silloin parikymppisenä sitä jaksoi suunnata Logrenin Tuomaksen pitämille kitaratunneille puolilta öin, hän kun tuli Rääkkylään opettamaan iltajunalla.

Sittemmin Koskelo on ollut Kihauksen lisäksi mukana lukemattomissa projekteissa, muun muassa läänintaiteilijana sekä puuhaamassa Hippaklubeja ja Pop-katua Joensuuhun.

– Kansanmusiikkia on yritetty möyhentää esille kaikin mahdollisin keinoin. Toivoisin sellaista käännettä, että tulisi uudelleen se aika, jolloin radiosta saattoi edes silloin tällöin kuulla muun musiikin ohessa kansanmusiikkibiisin.

Joensuussa järjestetty ammattikorkeakoulutasoinen kansanmusiikin opetus päätettiin hiljattain lakkauttaa, mutta soitonopettajana itsekin välillä työskentelevä Koskelo uskoo, että tulevaisuudessakin maakunnasta ponnistaa uusia muusikoita.

– Ei tämä kansamusiikkia lakkauta, kaventaa vain hieman. Konson puolella koulutusta on yhä tarjolla, Koskelo viittaa Joensuun Konservatorion tarjontaan.

• Mammu Koskelon aamu alkaa kahdella kupillisella kahvia. ”Mieluiten juon kahvini maidon kera ilman sokeria, mutta hätätilassa juoma uppoaa mustanakin.”

Jaa:

Facebook