Savukalan ystävä
Esa Hirvonen on polttanut puhki lukemattomia savustuspönttöjä.
Rasivaaralainen Hirvonen on ollut intohimoinen kalastaja pikkulapsesta saakka.
– Ensimmäisen kerran matosiimaa laskiessani olin vielä reilusti alle kouluikäinen. Olin niin pieni, että en vielä yltänyt airoihinkaan soutamaan, Hirvonen muistelee.
Kalaan hän suuntaa usein varhain aamulla, ja luonnossa liikkuessa kuluu paljon aikaa.
– Järvellä olen yöpynyt noin tuhat yötä, mies summailee.
Nykyisin miehen pyyntivälineenä ovat pääasiassa verkot, toki ongella käynti ja uistelu kuuluvat kesäisiin puuhiin.
Leppä voittaa katajan
Savustus on Hirvosen toinen intohimo, jota hän on harjoittanut yli kolme vuosikymmentä. Savustimia on ollut eri mallisia, ja puhki ruostumisen lisäksi joskus on välineen käyttö loppunut sammutustoimiin. Nykyisin hän savustaa kiinteällä, savupiipullisella mallilla, jossa on kaksi ritilää.
– Yleisin virhe on, että kala poltetaan liian kuumalla tulella, Hirvonen varoittelee.
Vanhan kansan konsti, katajan oksa savustimessa, on syytä unohtaa.
– Kataja antaa liian väkevän maun. Laitan pelkkää leppälastua reippaasti, Hirvonen kuvailee.
Ennakkovalmisteluissa kalastaja luottaa perinteiseen karkeaan suolaan.
– Pienemmille kaloille riittää parituntinen, mutta isompi voi suolaantua viileässä yön ylikin. Kala savustetaan tietysti suomuineen. Isompien kalojen pyrstö kannattaa halkaista, että suolaantuminen onnistuu, Hirvonen muistuttaa.
Kuha pannulle
Ahven on Hirvosen suosikkikala savustettuna.
– Ei ole ahvenen voittanutta, vaikka kyllähän se muikkukin maistuu. Siikaa ei enää Orivedestä saa, se olisi kyllä todella hyvä savustettuna, mies harmittelee.
Savukalan särpimenä maistuvat perinteiset lisäkkeet: keitetyt perunat, ruisleipä ja piimä viimeistelevät aterian.
Kuhaa Hirvonen ei toista kertaa savusta, vaan piikkieväinen peto vaatii toisenlaisen kypsennyksen.
– Kokeeksi kerran siskon ja langon kanssa kuha savustettiin. Totesin, että syökööt muut. On se niin mauton, että voissa paistaen kuha on parhainta, Hirvonen arvottaa.
Saalista eivät jää osattomaksi eläimetkään.
– Kissoille särki maistuu parhaiten, mutta kyllä ne parkkilahnaakin syövät, Hirvonen sanailee lemmikeistään.