Laiturilta kirkkoon, sukuloimaan tai meijerille

Orivesi I Voiniemen laivarannassa kesällä 1924. Vesi oli tuolloin niin korkealla, että laituri on kokonaan veden peitossa. Laivaan piti soutaa veneellä, rannalla näkyy saattajia. Kuva: Voiniemen arkisto.

Rääkkylä oli aikanaan vilkas laivapitäjä, josta lähikaupunkeihin matkasivat samassa laivassa niin koulupojat, turistit kuin lehmätkin.

Laivaliikenteen vilkkaimpaan aikaan, eli 40-50-luvuilla, Joensuun ja Savonlinnan välillä seilasi laiva kahdesti päivään. Rääkkylään kuulunut Heinoniemi, joka liitettiin takaisin Kiteeseen vuonna 1954, oli ensimmäinen rääkkyläläispysäkki Savonlinnasta päin matkatessa.

Seuraavaksi laivan köydet kiinnitettiin laituriin Haapasalmella, Voiniemessä ja Kivisalmessa. Sitten paatit suuntasivat Vänskänniemeen, Pässiniemeen ja Paksuniemen kärkeen. Usein käytettyjä pienempiä kyytiin kipuamispaikkoja oli myös muun muassa Tervalahden ja Ihalansalmen laiturit.

Matkaan pääsi myös erikoisemmalla keinolla, joka ei ollut niin paikkaan sidottu.

– Monesti kyytiin noustiin vaikka keskeltä selkää soutuveneestä, jonka saattaja sitten souti takaisin rantaan. Laivat ottivat kyytiin siihen aikaan samalla lailla kuin linja-autotkin, siellä missä ihmiset ne pysäyttivät, oravisalolainen Veikko Sallinen muistelee.

Laivoo passoomaan

Rääkkylän vesiä kynti kaksi samannimistä laivaa, Orivesi I ja Orivesi II, jotka seilasivat vuoropäivin Savonlinnan ja Joensuun väliä. Aiemmin reittiä liikennöi myös Punkaharju-nimeä kantanut alus. Jos mieli matkata Rääkkylästä kaupunkiin, piti laiturilla olla lähtöpaikasta riippuen neljän viiden aikaan aamulla, ja paluumatkalle pääsi illansuussa.

Savonlinnasta tuleva paatti yöpyi usein Hypönniemen laiturissa, ja laivaväen kestitys toi lisätuloja paikallisille asukkaille.

– Sanottiin, jotta laivoo passoomaan. Laiturin lähellä oli pieni Säiniön mökki, jonka mummo lämmitti savusaunaa laivan väelle ja turisteille. Joskus kerättiin metsämansikoita tuohiroveisiin, ja kaupattiin niitä Kivisalmen laiturilla ja kaikki ostettiin. Se tuntui pikkupojista ihmeelliseltä, kun sai vähänkin rahaa, Sallinen kuvailee.

Kirkkomatka Liperiin

Sallisen ensimmäinen laivamatka suuntautui hartaissa tunnelmissa naapurikylään.

– Äidin kanssa noustiin laivaan Hernevaaran Lietelahdesta, sillä suuntana oli Liperin kirkko. Muistelisin laiturin sijainneen Liperin kirkkorannassa nykyisten venevajojen paikalla, Sallinen muistelee polvenkorkuisena tekemäänsä reissua.

Sittemmin Sallilan lapset matkasivat serkkujen luo Savonlinnaan. Erityisesti yksi isoveljen kanssa tehdyistä reissuista on jäänyt Sallisen Veikolle mieleen.

– Tätini mies Toivo Laasonen toimi Orivesi-laivan kapteenina, ja hän tarjosi meille limonadit oikein kapteenin kabinetissa, Sallinen avaa juhlahetkeä.

Jännittävä Roihala

Pikkupoikia veti laivoissa puoleensa myös Roihalaksi nimetty paatin alin kerros.

– Salaa mentiin kurkistamaan, kun ukot pelasivat korttia. Tupakansavu oli sankka, ja sen ajan isoja rahoja oli paksut niput pöydässä, ei siellä nokkapokkaa pelattu. Taisi Laasonen meidät sieltä joskus yllättääkin, muttei poiskaan komentanut, mies sanailee.

Laiturit olivat eittämättä kylän vilkkain paikka, ja ne vetivätkin puoleensa nuorisoa.

– Monesti käytiin laivaa katsomassa, eihän siihen aikaan ollut televisiota tai muita huvituksia.

Rääkkyläläiset suuntasivat asiointimatkansa useimmiten Joensuun suuntaan, ja toimipa laiva monelle koulukyytinä opinahjoon kaupungissa opiskellessa. Ihmisten lisäksi kuljetettiin kaikkea mahdollista, elävästä karjasta lähtien.

– Laivat olivat useimmiten täynnä väkeä. Paksuniemeen vietiin myllyjauhatuksia ja kermatonkkia meijeriin, Joensuuhun puolestaan eläimiä teuraaksi, Sallinen listaa.

Jaa:

Facebook