Yhteiskoululaiset kokoustivat kesällä
Liperin Yhteiskoulun (LYK) viides luokka vuosimallia 1966 kokoontui Joensuun Botaniaan luokkakokoukseen 27.6.2019.
Kokous alkoi opastetulla kierroksella Botaniassa – kokouksen pääjärjestäjänähän toimi kasvitieteilijä-pedagogi luokkatoverimme Leena Pulkkinen. Ylipuutarhuri Juha Forsblomin esittelemä Botania osoittautui tosi mielenkiintoiseksi, ja itse aion sinne pian uudelle tutustumisretkelle.
Paikalla oli seitsemäntoista entistä LYK:n viidennen luokan oppilasta vuodelta 1966 ja lisäksi luokanvalvojanamme toiminut biologian opettaja Pirkko Sorjonen. Hän oli aikanaan meitä vain viitisentoista vuotta vanhempi. Suurin osa meistä on syntynyt vuoden 1950 aikana, jotkut edellisenä vuonna ja joku seuraavanakin. Ainakin neljä luokkatovereistamme on jo nukkunut ikiuneen, joten poissa oli tai jäi tavoittamatta kymmenen silloista oppilasta. Osa meistä jatkoi Liperin lukioon mutta osa siirtyi oppikoulun viidenneltä suoraan ammattikoulutukseen ja työelämään.
Luokalla oli aikanaan vain yhdeksän poikaa, joista kuusi tuli luokkatapaamiseen. Kaikki paikalla olleet miehet ovat kotoista ”aatelia”: naimisissa edelleen alkuperäisen vaimonsa kanssa ja tehneet hyvän elämäntyön yhteiskuntamme hyväksi – myös hän, joka totesi olevansa vielä elossa ihmeellisen nykylääketieteen ansiosta. Pojista kolme oli toiminut tekniikan ammateissa, kaksi ainakin osan työvuosistaan opetusalalla ja yksi talouselämässä. Taivalkoskelaista kesäliperiläistä lukuun ottamatta kaikki asuvat lähialueella, osin eläkeiän paluumuuton vuoksi. Kaksi tekee vielä töitäkin, ainakin osa-aikaisesti.
Luokan tytöistä yksitoista oli paikalla luokkakokouksessa. Heistä kaksi toimii omaishoitajana miehelleen, muutama on eronnut ja uudelleenkin avioitunut. Kaikilla paikalla olleilla tytöillä oli pitkä työura takanaan – lasten hoito kotona on ollut ”vain” pieni osa työurasta. Viisi asuu Helsinki–Espoo–Nurmijärvi-alueella, muut Pohjois-Karjalassa tai lähialueella. Työelämässä on edelleen kaksi, psykoterapeutti ja tilintarkastaja, muilla on tärkeitä harrastuksia ja erityisvelvoitteita lastenlasten hoidossa tai omaishoitajana. Yksi on kalastuksen Suomen mestari.
Useimmilla meistä seitsemästätoista on kesäpaikka Liperissä, joko entisen kotitilan alueella tai erikseen hankitulla paikalla ja siten elävä yhteys kotikuntaan. Yhteinen näkemys varmaankin on, että aikanaan saatu koulutus Liperin Yhteiskoulussa oli hyvä pohja työskentelyllemme suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Jotkut muistelivat pitkiä, hankalia, joskus dramaattisiakin koulumatkoja. Jälkikäteen huomasin, että kukaan ei maininnut kiusaamista tai vastaavaa. Oma kokemuksenikin on, että kiusaaminen oli lähinnä tyttöjen ja poikien keskinäistä nahistelua ja opettajien 1960-luvulla vielä kuultua naljailua vaikkapa oppilaan tyhmyydestä. Luokanvalvojamme oli moderni, kannustava opettaja – ja se näkyi sopuisassa luokkakokouksessamme.
Ulla Räsänen-Virtanen
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.