Paloja Muumiin
Afrikan tähden etsintää, Kimble-laudan kiertämistä ja monopoliaseman metsästystä – lautapelien ääressä kotoilusta kehkeytyy moninverroin jännittävämpää. Uno-korttien äärellä ja Twisterin kiemuroissa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin, joten palapelien kasaamisen lomassa saatetaan hyvinkin rakentaa yhteisiä muistoja.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton päiväkodissa Jyrissä lautapelien pelaaminen on arkea. Muutaman vuoden ikään ehtineet ihmisen alut osaavatkin oitis nimetä suosikkipelinsä.
– Puuha-Pete -muistipeli, piakkoin 3-vuotias Niilo ilmoittaa.
– Prinsessapelit ja palapelit, Sofia linjaa.
Myös Alias ja Kimble keräävät lasten ääniä, samoin kuin 3-vuotiaan Eeron mainitsema Muumi-peli.
– Siinä laitetaan paloja Muumiin, nuori mies selventää.
Toimittajatädin ilme taitaa paljastaa epätietoisuuden, sillä Eero katsoo parhaaksi hakea pelin tarkempaan esittelyyn. Sillä välin Vanessa kiiruhtaa kertomaan, että yksi pelin paloista puuttuu.
– Mutta se löytyi. Se oli lattialla, 3-vuotias neiti paljastaa.
Eero kippaa Muumi-palapelin osaset Vanessan eteen pöydälle, ja kaksikko alkaa latoa paloja paikoilleen hämmästyttävällä vauhdilla.
– Tässä on Muumit eväsretkellä. Ne juo ja syö puuroa ja melonia, Eero selventää.
Vastavalmistunut palapeli hajotetaan uudestaan ja rakennusprojekti aloitetaan alusta.
– Miun äiti ja isi ei tee palapelejä. Ne on siihen liian vanhoja, Eero paljastaa.
Päiväkodin johtaja Tuula Muikku seuraa lasten touhuja hymyillen ja tuumaa, että pelejä oppii kyllä pelaamaan.
– Aikuisen johdolla olemme perehdyttäneet lapset moniin eri peleihin. Alkuunhan niiden säännöt saattavat tuntua hyvinkin vaikeilta ja monimutkaisilta.
Monia pelejä voi myös helpottaa tai lyhentää, jolloin pienenkin ihmisen kärsivällisyys riittää loppuratkaisuun asti.
– Ei muistipeliin tarvita välttämättä 50 paria, kymmenenkin riittää aluksi, Muikku vinkkaa.