Festarifiilis tempaisi mukaan

PÄÄKIRJOITUS Sain käteeni jo jossain vaiheessa loppukesää tai alkusyksyä punertavan värikkään pahvikortin. Kortin kävi minulle nakkaamassa Liperin viereisen kaivoskaupungin tuttu, jonka tunnen paremmin urheilupuolelta. Kortissa mainostettiin aikamatkaa ysärirokkifestivaaleille. Kyse oli Outokummun teatterin Festarifiiliksiä-esityksestä. 

Itsekin näytelmässä mukana oleva kaveri tietysti kehui esitystä kovasti, ja totesi, että minun on ehdottomasti tultava katsomaan huikeaa esitystä. En tässä aloita arvostelua naapurikaupungin esityksestä, mutta totean, että esitys oli vallan mainio. Ryhmässä oli mukana kokeneita ja vähemmän näytelleitä henkilöitä. Esitys tempaisi mukaan joka tapauksessa kaivoskaupungin väen ja muualtakin tulleita, sillä kolme näytöstä olivat loppuunmyytyjä. Vanhan kaivoksen Kiisu-esitystilassa katsojia oli yhteensä tuhatkunta.

Kyseinen poppoo liittyy myös vahvasti Liperiin ja Rääkkylään, sillä ryhmässä ovat esiintyneet aktiivisesti Viinijärvellä asuva Timoi Munne ja rääkkyläläinen Mammu Koskelo. Yhdessä pääosassa esiintynyt Taija Mustonen muistetaan myös parin kesän esiintymisestä Ristin kesäteatterista. Munne ja Koskelo eivät olleet tällä kertaa mukana sen paremmin kuin outokumpulainen Henry Räsänenkään. Hänhän on kiertänyt ahkerasti viime vuosina Munnen kanssa esiintymistiloja ympäri Suomea. Tässä on pakko muistella yhtä Räsäsen esitystä Liperissä koronan riehuessa pahimmillaan. Esitystä oli seuraamassa minun lisäksi kaksi muuta katsojaa. Katsojakato ei ollut todellakaan Räsäsen vika.

Kuten arvata saattaa, niin naapureiden esitykset kiinnostavat aina muiden ryhmien näyttelijöitä. Ensi-illassa minun edessä istui kaksi konkarinäyttelijää Ristin kesäteatterista. Ehkäpä Lauri Asikainen ja Joni Pöllänen olivat hakemassa vauhtia ensi kesän näytelmään tai he fiilistelivät festarimuistoja. Eiköhän kolmessa näytöksessä ollut muitakin liperiläisiä ja rääkkyläläisiä.

Tässä vaiheessa monessa ryhmässä vasta valitaan tai ollaan alkutaipaleella ensi kesän esityksen suhteen. Mennyt kesä oli mielenkiintoinen, sillä Ristin onnistunut esitys keräsi eniten katsojia. Roukalahti ja Riäkky tulivat perässä katsojamäärissä. Kaikki olivat tasokkaita esityksiä, joten katsojia olisi voinut olla enemmänkin. Missä on muuten Riäkyn talviesitys? Se on ollut yksi talven kohokohtia.

Missä tahansa näitä esityksiä seuratessa tulee aina mieleen vilpitön kokemuksen, myötäelämisen ja riemun tunne esiintyjien tai vaikkapa soittajien puolesta.  Kun ei osaa itse näytellä tai soittaa pätkääkään, niin pitää nauttia toisten tekemisistä. Olen itse filmannut tai haukkunut tuomareita korkeintaan pelikentillä. Menkää ihmeessä kokemaan elämyksiä teatterisaleissa tai festareilla!