Mitähän sitä tekisi hiihtolomalla?

PÄÄKIRJOITUS On kuulemma joku lomaviikko menossa. Ai niin, sehän on hiihtolomaviikko, jolloin koululaiset ja perheet ryntäävät sankoin joukoin hiihtämään ja reippailemaan. Monelle palkansaajalle ja yrittäjälle kyse on ainoasta talviajan pidemmästä lomailusta, jos mukaan ei lasketa juhlapyhien aikaisia lomapäiviä. Niitähän sattuu tänä vuonna kalenteriin ennätysmäärä eli kymmenkunta.

Itselle hiihtolomaviikko on ollut pidempään ihan normaali työviikko käytännön syistä. Työntekijät vuorottelevat lomapäivillä viikolla kymmenen omien perheidensä rytmin mukaan. Minulle on mieluisampaa olla lomalla kesällä auringon paistaessa. Kesäaikaan pääsee myös harrastamaan monipuolisesti ja tekemään kaikenlaista remppaa.

Hiihtolomaviikolla pitää tietysti hiihtää. Oma hiihtokausi alkoi vasta viime sunnuntaina totuttelulenkillä, jolle ei kertynyt matkaa kuin joitakin kilometrejä. Hiihtämiselle ei ole tahtonut löytyä kalenterista tilaa. Pallopelit, salikäynnit ja huonot hiihtokelit ovat pitäneet sukset ja sauvat visusti varastossa. Kolmisen vuotta sitten hankitut pitopohjasukset luistivat kyllä mainiosti. Laskuissa ja nousuissa vähän liiankin hyvin, koska meinasin jyrkässä laskussa lentää ladun sivuun liian kovan vauhdin takia.

Kävin saman päivän aikana paikallisessa hiihdon ykköstapahtumassa, joka on vienyt lajia ja sen monipuolisuutta eteenpäin vuosikymmeniä. Sen kummemmin järjestäjää eli Osuuspankkia mainostamatta voi sanoa, että Hippo-hiihdot on lähes legendaarinen tapahtuma lapsille ja perheille. Puhumattakaan hiihdon ylläpitämisestä yhtenä tärkeimmistä talviurheilulajeista.

Liperissä paikkana oli Pärnävaara, jossa sujutteli viime sunnuntaina yli sata lasta. Hiihdon onnistumista oli varmistamassa lukuisa joukko yhteistyökumppaneita. Ja mikä parasta, niin lasten riemu ja osallistumisinto oli taas tapissaan. Sen vuoksi kuulostaakin hölmöläisen toiminnalta, että Rääkkylässä ei järjestetty Hippoja. Kuuleman mukaan Keski-Karjalan suunnalla harkitaan kiertäviä kilpailuja. Hyvät pankkiherrat, antakaa lasten hiihtää kerran vuodessa perinteisissä Hipoissa joka paikkakunnalla.

Jäi tuossa alkuvaiheessa yksi aasinsilta hiihtämiseen liittyen käyttämättä. Se liittyy juuri alkaneeseen suureen Nato-sotaharjoitukseen Lapissa. Kainuun prikaatia Kajaanissa ei lasketa vielä Lapin alueeseen, mutta kävin aikoinaan itse intin Hoikankankaalla. Silloin etenemismuotoja olivat pitkälti marssiminen, polkupyöräily ja hiihtäminen. Poikani suoritti palveluksen samassa paikassa nelisen vuotta sitten. Nyt hänelle napsahti ensimmäinen kertausharjoitus. Kuljetuspuolen ryhmänjohtajalla hiihtäminen saattaa jäädä väliin, mutta on siellä pohjoisessa taas perhanasti lunta. Hyviä hiihtokelejä kaikille!