Suomen ylikulutuspäivä tuli tänä vuonna vastaan poikkeuksellisen varhain, jo huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Se tarkoittaa, että olemme kuluttaneet loppuun koko vuoden luonnonvarat ajassa, joka kattaa vain murto-osan vuodesta. Loppuvuosi eletään velaksi – ei taloudellisessa vaan ekologisessa mielessä.

Tönimistä välitunneilla, nimittelyä koulun käytävillä ja porukan ulkopuolelle sulkemista – koulukiusaaminen oli varsin näkyvää ja konkreettista silloin, kun olin reppuselkäinen koululainen 1980- ja 1990-luvuilla. Kiusaamista tapahtui koulupäivän aikana ja koulumatkoilla, mutta usein koti merkitsi kiusatuille turvapaikkaa, jossa kiusaajat eivät olleet läsnä, eivät edes puhelinlankojen välityksellä.

Äitini työskenteli kunnallisena perhepäivähoitajana, kun olin lapsi 1980-luvulla. Pienen tytön näkövinkkelistä se tarkoitti tilannetta, jossa sain olla aina kotona, eikä leikkikavereitakaan puuttunut.

NÄKÖKULMA Muistan elävästi, kun ensimmäisen kerran pääsin äänestämään kuntavaaleissa – lokakuussa 2000. Olin muuttanut Pohjois-Karjalaan vuotta aiemmin, enkä todellakaan voinut väittää, että uuden kotikuntani poliittiset kuviot olisivat tulleet tutuiksi. Silti koin, että kansalaisvelvollisuuteni on äänestää.