Enemmistö päättää, äänestit tai et

NÄKÖKULMA Muistan elävästi, kun ensimmäisen kerran pääsin äänestämään kuntavaaleissa – lokakuussa 2000. Olin muuttanut Pohjois-Karjalaan vuotta aiemmin, enkä todellakaan voinut väittää, että uuden kotikuntani poliittiset kuviot olisivat tulleet tutuiksi. Silti koin, että kansalaisvelvollisuuteni on äänestää.

Kaikki eivät taida ajatella samoin. Edellisissä, vuoden 2021 kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus jäi valtakunnallisesti 55:een prosenttiin. Liperiläisistä äänensä kävi antamassa harvempi kuin joka toinen äänioikeutettu, äänestysprosentin oltua 49,2. Rääkkylän kuntapolitiikkaan vaikuttaminen kiinnosti huomattavasti enemmän: vaaliuurnalla kävi 62,7 prosenttia äänioikeutetuista. Paikkakuntakohtaiset erot olivat huomattavia myös muualla Suomessa.

Piakkoin tiedämme, miten aktiivisesti äänestämme tämänkeväisissä vaaleissa. Tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että samanaikaisesti toimitetaan sekä kunta- että aluevaalit. Äänestyskopissa numeromerkintä tulisi nyt raapustaa sekä valkoiselle että violetille paperille.

Valtakunnallisesti kuntavaaleissa on ehdokkaita 29 950. Se on 5 677 eli noin 16 prosenttia vähemmän kuin edellisvaaleissa. Myös aluevaaleissa ehdokasmäärä on laskussa: ehdolla on nyt 10 097 ihmistä, 487 (4,6%) vähemmän kuin Suomen ensimmäisissä aluevaaleissa vuonna 2022. Puolueilla on ollut haasteita saada ehdokaslistat täyteen, ja osassa kuntia ehdokkaita on lähes yhtä paljon kuin valtuustopaikkoja.

Ehdokasmäärän vähentymisen ei ennakoida lupaavan hyvää äänestysaktiivisuudelle. Jos vaalit herättävät paikallispoliitikkojen keskuudessa aiempaa vähemmän mielenkiintoa, miksi tilanne olisi toinen tavallisten kansalaisten keskuudessa? Onko omaa ehdokasta vaikeampi löytää aiempaa harvalukuisemmasta joukosta? Vai onko valinta kenties helpompi?

On perusteltua pohtia, toteutuuko demokratia, jos iso osa äänioikeutetuista jättää vaikutusmahdollisuutensa käyttämättä. Demokratia kun tarkoittaa sananmukaisesti kansan valtaa. Sitä, että kansalla on oikeus poliittisen vallan käyttöön ja mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Mutta. Voimmeko olla varmoja siitä, että kansan tahto toteutuu, jos vain joka toinen meistä kertoo kantansa?

Toisaalta demokratia on myös enemmistön tahdon toteutumista. Kuntavaaleissa saa äänestää jokainen viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttävä henkilö, jonka – hieman yksinkertaistaen – kotikunta on Suomessa. Mahdollisuus vaikuttamiseen on olemassa. Vaikuttaminen on vieläpä tehty verrattain helpoksi usean päivän mittaisen ennakkoäänestyksen sekä koti- ja laitosäänestyksen avulla.  Se, mitä kukin tällä mahdollisuudellaan tekee, on jokaisen äänioikeutetun omassa harkinnassa.

Kunta- ja aluevaalit toimitetaan sunnuntaina 13. huhtikuuta. Ennakkoäänestys alkoi huhtikuun toisena päivänä ja päättyy 8. huhtikuuta. Vakaa aikomukseni on äänestää, sekä kunta- että aluevaaleissa. Todennäköisesti vierailen äänestyskopissa jo ennakkoon arkisen kauppareissun lomassa ja jätän juhlalliset vaalikahvit juomatta. Mitä kuntavaaleihin tulee, olen varsin hyvin selvillä siitä, kenelle ääneni annan. Aluevaalien suhteen tilanne onkin jo monimutkaisempi – äänestyspäätöksen tekeminen edellyttää vielä vähintään pientä pohdintaa ja vaalikoneen käyttöä. Toisin sanoen, minulla ei ole harmainta aavistusta, ketä aluevaaliehdokasta äänestän.

Miksi sitten äänestän? Syy ei ole neljännesvuosisadassa juuri muuttunut. Koen kansalaisvelvollisuudekseni osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon edes äänestämisen verran. Se tarjoaa mahdollisuuden ottaa kantaa – ei yksittäisiin asioihin, vaan laajemmin. Ehdokkaan ja sitä kautta myös puolueen – tai toisin päin – valinnassa on mielestäni kyse myös arvoista ja visioista. Siitä, millaiseksi ja mihin suuntaan kotikuntaa, sotepalveluja tai Suomea halutaan viedä.

Sote-uudistuksen myötä kuntien tehtävät ovat muuttuneet. Kuntien keskeisin tehtävä on edelleen järjestää asukkailleen palveluja, joista suurin osa on lakisääteisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutus ja varhaiskasvatus. Lakisääteisten palveluiden lisäksi kunnat huolehtivat muun muassa katujen kunnossapidosta, liikunta- ja kulttuuripalveluiden tarjoamisesta sekä elinvoiman kehittämisestä. Kunnilla on sanansa sanottavana myös siitä, miten ratkomme ilmastonmuutokseen sopeutumista. Toisin sanoen kunnilla on keskeinen rooli meidän jokapäiväisessä elämässämme. Kunnallisella päätöksenteolla otetaan osaltaan kantaa siihen, mihin suuntaan kutakin kuntaa luotsataan. Luulisi sen kiinnostavan sinua ja minua, jokaista meistä.

Olkoonkin, ettei äänestysaktiivisuus kerro kaikkea mielenkiinnostamme sen paremmin politiikkaan kuin yhteiskunnallisiin asioihin. Yksi esimerkki tästä on nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan: Tuoreimman nuorisobarometrin (Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024) mukaan nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut huomattavasti. Vuonna 2024 politiikasta oli ainakin jonkin verran kiinnostunut 63 prosenttia nuorista, kun vuonna 1997 osuus oli kolmannes nuorista. Alimmillaan mielenkiinto oli vuonna 2008, jolloin vain 27 prosenttia nuorista koki politiikan kiinnostavana.

Mielenkiinto ei kuitenkaan näy poliittiseen vaikuttamiseen osallistumisena. Esimerkiksi nuorisovaltuustoissa ja järjestöissä toimiminen tai vaaleissa ehdolle asettuminen on kiinnostanut nuoria suunnilleen saman verran kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana. Nuorten arvostus nuorisovaltuustoja kohtaan on kuitenkin kohonnut: vuonna 2002 nuorisovaltuustoja piti erittäin tai melko tärkeänä hieman yli puolet nuorista, mutta vuonna 2024 jo useampi kuin kolme neljästä nuoresta.

Mistä nuorten lisääntynyt kiinnostus politiikkaa kohtaan sitten kumpuaa? Nuorisobarometriä tekemässä olleen tutkija Tomi Kiilakosken mukaan syitä on monia: Politiikkaa tehdään aiempaa enemmän sosiaalisessa mediassa. Politiikkaan on noussut nuoria kiinnostavia teemoja, kuten monikulttuurisuus, maahanmuutto ja ympäristökysymykset. Myös politiikan tekijöiden vaihtuminen on Kiilakosken mukaan omiaan lisäämään mielenkiintoa.

Kuntavaaleja seuratakseen tai niissä äänestääkseen ei kuitenkaan tarvitse olla innostunut politiikasta sisänsä. Riittää, että kotikunnan asiat kiinnostavat. Ja mitä violettiin äänestyslipukkeeseen tulee, aiotko sanoa sanottavasi sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta?

Hanna-Leena Kunttu