Olen ihaillut Kirkkosalmen rantoja lähes 70 vuotta. Jouluaamu kohoaa yli muiden muistojen. Kuulen korvissani aisakellojen verkkaan kilkatuksen. Saarten ja rantojen asukkaat saapuvat joulukirkkoon reessä vällyjen ja rekipeitteiden alla.
Joulukuisena iltana Erosen tupaan Varpasaloon kokoontui Leila Erosen koollekutsumina Varpasalon Marttoja miehineen joululauluja laulamaan.
Eduskunnassa on sellainen ihmeellisyys kuin ”jakovara”. Budjettineuvotteluiden yhteydessä sillä tarkoitetaan julkisen talouden liikkumavaraa.
Viime vuosien palvelurakenneuudistuksessa on jouduttu priorisoimaan entistä tiukemmin sitä, kenelle palveluja tarjotaan. Pikainen haku niin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin, Eksoten kuin Siun soten sivuilla, ei tuota osumia ikäihmisten mielenterveyspalveluille.
Lapsuudestani muistan A. J. Lappalaisen puodin Liperin Roukalahdella. Sen kauppias ”Suutar-Antti” istui ikkunan ääressä, poltti sikaria ja seurasi osuuskauppaan menijöitä ystävänsä Paavo Kinnusen (1876–1965) eli ”Lotman Paavon” kanssa.
Tämä syksy on viimeistään näyttänyt, ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin kotiinsa istumaan ja odottamaan puhekaveria. Harrastuksista löytyy.
On varhainen aamuhetki. Kotiseutu-uutiset, aina vaan kehittyvä lehtemme, luo tunnelmaa valkenevaan päivään. Hieman vapisevalla kädelläni yritän kahvia kaataa.
Muutin Liperiin vuonna 1974 Suonenjoelta. Kävin täällä lukion. Kylällä asui paljon nuoria. Kulttuuritoiminta oli vilkasta.
Kirkkojemme sanoma säteilee koko kansaan. Postilaatikkoomme tipahti taannoin kiintoisa kooste, Liperin seurakuntavaalien Yhdenvertaisuuden puolesta – ehdokkaat.
Työllisyyspalvelut ovat viime vuosina siirtyneet yhä enemmän nettiin. Työnhakija voi siellä laatia itse työllistymissuunnitelman, jonka TE-toimiston virkailija sitten tarkastaa.