Muistokirjoitus: Riikka Jokinen, 2005–2022

Riikan energia loisti kaukaa.
Meillä oli treeneissä aina hauskaa.
Naurettiin kippurassa hänen jutuille.
Runoili räppejä hyville tutuille.

Nyt on meidän vuoromme kirjoittaa Riikalle,
vaikka muistot vielä jäävät kyynelten alle.
Niin montaa lähtönsä koskettaa.
Perhe, urheilupiirit ja tutut ilopilleriä kaipaa.

Syntyessään kävi hiuksensa kuin Pikku Myyllä kuparille hohtamaan.
Omaa tahtoa pääsivät vanhemmat Vaiviossa kohtaamaan.
Isosiskous entisestään toi piirteen huolehtijan.
Kuustoista ihanaa vuotta saivat elää kanssa tytön fiksuimman.

Lapsena luonnonlapsi iltasatujen sijaan kysyi,
sateenkaari – miten se oikeastaan syntyi?
Tyttö testasi, kiipeili ja kokeili,
välillä näytteli ja feikkasi.
Tahtoi poppariksi, astronautiksi, köksän opeksi.
Ja Muumi-lakanoihin nukahti.

Urheillessa Riikka tiensä oivalsi.
Juoksu aidoilla tai ilman sujui kuin valssi.
Aika kului hiihtäen, pyöräillen ja nurmella pelaten.
Tavoitteellisuus paistoi tekemisestä alusta alkaen.
Kympit oli aina tavoitteena koulussa,
niin myös hirvenjuoksun ampumataulussa.
”Ennätykset on tehty rikottaviksi”,
ajatteli juoksijatar, ja teki töitä isosti.

Futiksessa oli kaikkien kannustaja,
pelikentän luotettavin taistelija.
Joka pelistä olisi ansainnut kortin vihreen,
mut kerran sai tuomarilta keltaisen ihmeen,
kun päätti ysi pallon ottaa itselleen,
sivuosumasta lensi vastustaja kyljelleen.
Tää esimerkki kertoo tytöstä päättäväisestä,
tuli kaikki tekeminen aina täydestä sydämestä.

Sydämenmuotoisia oli myös ne letit,
joista saivat nauttia monet kaverit.
Neulomalla nuori nainen läheisiään vaatetti.
Tärkeitä taitoja toisille opetti.
Ihanuudellaan Riikka meidän sydämemme valloitti.
Tiedämme, että hän meistä jokaista arvosti.

Analysoi, pohti ja jäsensi kaiken mahdollisen.
Pyrki elämänsä tarkoituksen löytämään siten.
Ikäistään kypsempänä Riikka hallitsi keskustelut syvät.
Kuuntelemisen taidolla sai niin monet ystävät.
Hän laittoi toisten toiveet ja huolet omiensa edelle.
Kannusti, valmensi, sai lapset ja aikuiset hyvälle mielelle.

Luonnossa Riikka koki olevansa vapaa.
Löysi ilon sieltä monella tapaa.
Keräsi talteen kantarellit ja mustikat.
Teki metsäpoluilla treenit kovimmat.

Riikka rakasti koiria, joita kotona sai hoitaa.
Ne kuunteli ja niiden onnistui monta murhetta poistaa.
Silmät säihkyen silti suunnitteli tulevia iloja.
Seuraavassa hetkessä sitkeä sissi kohtasi kolhuja ja kiputiloja.

Raitapaitainen tyttö lähti liian aikaisin.
Niin moni kaipaa ystävää takaisin.
Riikan hymy ikuisesti tähdissä loistaa.
Ei sitä koskaan voi meidän muistoista poistaa.

Läheisten ja tuttujen muisteluista tekstin kokosivat Annina Walling ja Jutta Kurki

Tavoitteellinen urheilija treenaa ohjatusti ja omatoimisesti