Kesät kentän laidalla
Kesä ja leirit ovat lyömätön yhdistelmä, mitä tulee lasten ja nuorten lomapuuhiin. Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli avustajana ratsastusleirillä, ja taisipa työnantajana olla jossain vaiheessa tallin lisäksi myös 4H-yhdistys.
Työurani alkoi aloittelijoiden tunneilla hevosta taluttaen, harjauksen, kavionnoston ja satuloinnin saloja selventäen. Sittemmin työnkuva laajeni – vuosien ja kokemuksen karttuessa – teoriatuntien pitoon, ratsastuksen opettamiseen ja nuorempien leiriohjaajien paimentamiseen. Heppaleireillä huhkin pitkälti aikuisvuosiin saakka.
Sen verran leirielämästä jäi traumoja, että meni liki vuosikymmen, ennen kuin muurinpohjaletut alkoivat taas maistua. Kesätöiden tiimellyksessä lettutaikinaa tuli paistettua nimittäin taatusti kymmeniä, jos ei peräti satoja litroja! Kesällä kun jokainen perjantai päättyi lettukesteihin, vuodesta toiseen.
Kesätyörahoilla on usein käyttökohde tiedossa, enkä minä tehnyt poikkeusta tässäkään asiassa. Tienatut varat menivät mihinkäs muuhun kuin oman hevosen hankintaan. Vielä tänäkin päivänä, osa palkasta menee samaan huvitukseen, vaikka työ onkin vaihtunut lantatalikon heiluttelusta näppäimistön naputteluun.
Leirielämä opetti rutkasti sosiaalisia taitoja ja nopeaa ongelmanratkaisua. Vaihtelevasta kesäsäästä sai siinä hommassa nauttia viikosta toiseen. Aika lienee kullannut muistoja, sillä melkein aina paistoi aurinko!