Vasikoiden iglutkin tulivat tutuiksi

Mikko Lihavaisen ja Titta Pehkosen Maitotaipale-tilalla Ahonkylässä vieraili Ylämyllyn koulun Jyrin yksikön kakkosluokkalaisia. He saivat tietää muun muassa mitä ovat vasikoiden iglut ja millä lypsykarjaa ruokitaan sekä mitä lypsyrobotti tekee.

Koululaiset kävivät tutustumassa maatilaan kahtena aamupäivänä. Perjantaina pihaan kurvasivat linjurilla luokanopettaja Kaisa Pelkosen 2D-luokkalaiset.

– Tutustumme kakkosluokan opetusohjelman mukaisesti maatilan elämään ja ruuantuotantoon. Tämä lähes kaikilla oppilaille ensimmäinen kerta tutustua maatilaan, Pelkonen arveli.

Kakkosluokkalaiset jaettiin neljään eri ryhmään, joita opastivat Lihavaisen ja Pehkosen lisäksi maatilalla työskentelevä Tiia Karhu ja ahonkyläläinen koneyrittäjä Heikki Laukkanen. Aiheina olivat ruokinta, lypsyrobotti, vasikat ja koneet.

Roope, Eki, Aatu, Onni ja Milo aloittivat tutustumisen lypsyrobotilta, joka oli koululaisille aivan uusi tuttavuus. Titta Pehkonen kertoi, että yksittäinen lehmä tuottaa maitoa päivässä vajaat noin 40 kiloa ja lypsettävä viipyy robotilla keskimäärin seitsemän minuutin ajan.

– Kokeilkaapa miten lämmintä läpinäkyvään säiliöön menevä maito on. Lehmän lämpötila on 38,5 astetta, joten maitokin on lämmintä, Pehkonen kehotti.

– On tämä tosiaan lämmintä pojat totesivat ja saivat kuulla, että lehmät jonottavat robotille, jossa ne käyvät omaan tahtiin päivän aikana.

Pehkosen mukaan lehmät asuvat pihatossa, jossa ne liikkuvat, syövät ja nukkuvat vapaasti.

– Tiedättekö te mitä ennen lypsy tehtiin, opettaja Pelkonen tenttasi.

– No, käsinhän ne lehmät  lypsettiin, tuli vastaus välittömästi.

Poikalehmäkin löytyi

Tutustuminen jatkui Tiia Karhun opastamana vasikoiden luokse. Koululaiset näkivät  kaksikin vuorokauden sisällä poikinutta lehmää ja niiden vasikat.

– Näitä me kutsumme vasikoiden igluiksi. Niissä vasikat saavat olla rauhassa. Yksi näistä antoi eilen silittää itseään. Olisikohan niillä vatsat täynnä ruokaa, kun vain makailevat, Tiia Karhu selvitti.

Pojat keksivät äkkiä uusille vasikoille nimiä, kun he kuulivat Karhulta, että nimeämisvuorossa ovat kirjaimet Y, Ä ja Ö.

– Yrjö ja Yrmy olisivat ainakin, Roope keksi muiden ehdottaessa esimerkiksi Äreää.

Pojat ihmettelivät kovasti Tiia Karhun ilmoitusta, että lehmällä on neljä mahaa, joilla on hyvä märehtiä ruokaa eteenpäin.

Heikki Laukkanen esitteli ryhmälle tilan koneita ja toisen pihaton eläimiä, jotka eivät olleet niin sanottuja lypsäviä lehmiä. Roope muisti hyvin opettajan esityksen ennen vierailua.

– Tilalla on 170 lypsylehmää, Roope ilmoitti.

Pihatosta löytyi myös pienen etsimisen jälkeen poikalehmä eli sonni. 

– Lehmät tulevat katsomaan teitä, mutta antakaa niiden tulla itse aidan raosta silitettäväksi. Lehmät eivät tunne teitä, siksi ne eivät tule ihan lähelle, Heikki Laukkanen tuumasi.

– Minulle tämä oli ensimmäinen kerta maatilalla. Mummolla on ollut joskus lehmiä, mutta niistä olen nähnyt vain kuvia. Minusta täällä kaikki oli mielenkiintoista, Roope kertoi.