Hanhituhojen torjunnassa tarvitaan useita keinoja

Marjalassa pidetyssä valkoposkihanhivahinkojen keskustelutilaisuudessa todettiin selkeästi, että vahinkojen ehkäisemisessä ja vähentämisessä on oltava käytössä mahdollisimman monta keinoa. Karkotukset, hanhipellot ja korvaukset tuhoista on pidettävä yhtä aikaa voimassa. Tämä oli sekä viranomaisten että paikalle olleiden maatalousyrittäjien toive.

Tilaisuudessa oli mukana reilut parikymmentä viranomaista ja asiasta kiinnostunutta. Suurin osa osallistujista tuli Liperin puolelta, joille tilaisuus olikin osin suunnattu. Tietoa olivat jakamassa P-K:n maaseutupalveluiden maaseutujohtaja Pertti Iivanainen ja Ely-keskuksen lajivahinkokoordinaattori Mika Pirinen sekä Maaseudun Sivistysliitosta Hanna Araja-Matilainen.

Ely-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Ville Vuorio kertoi, että hanhivahinkoja kertyi viime vuonna selvästi vähemmän kuin 2022. Ilmoituksia tuli reilut 250 kappaletta, joista osa on vielä käsittelyssä. Liperissä hehtaarimäärä oli viime vuonna 678, kun luku oli vuotta aiemmin 1160. Rääkkylän vastaavat luvut olivat 245 ja 677 hehtaaria.

– Tähän ovat syynä lintupeltojen lisääminen, lintumäärän vaihtelu ja karkotusten tehostaminen, Vuorio tiivisti.

Mika Pirinen muistutti, että vahingot ovat maakunnassa vakavia ja ratkaisua on etsitty kymmenen vuotta. Syysviljojen viljely on lähes loppunut ja karkotukset eivät tahdo toimia. Maakunnan nurmialueet houkuttelevat kovasti hanhia.

– Hanhipopulaation koko on puolitoista miljoonaa ja täällä pysähtyy vajaat miljoona lintua. Toivotaan, että meillä olisi keväällä 200:lle tilalle poikkeuslupa aktiiviseen karkottamiseen. Valkoposkien metsästysasia riistaksi ei ole edennyt viime vuosina mihinkään, vaikka se pitäisi saada aikaan, samalla kun korvaukset säilytetään, Pirinen totesi.

MTK Pohjois-Karjala liperiläinen toiminnanjohtaja Jari Rouvinen painotti, että karkotukset, korvaukset ja toivottavasti myös metsästys saataisiin keinovalikoimiin. Viime vuonna yhteistyössä tehtyjä karkotushankkeita oli kymmenen, joista kolme oli Liperissä. Samaan määrään pyritään tänäkin vuonna.

Kaksi järjestelmää

Pertti Iivanainen ja Arto Ruuska Ely-keskuksesta selvittävät, että hanhituhojen korvaamisessa on kaksi eri järjestelmää, jotka sulkevat toinen toisensa pois. Korvausta voi saada vain toisen järjestelmän kautta.

Ympäristöministeriön rauhoitettujen lajien korvausta voi saada Ely-keskuksen kautta ja kunnan maaseutuviranomainen tekee arviokäynnin vahinkoalueella. Aktiivinen karkottaminen on mahdollista poikkeusluvalla.
Maa- ja metsätalousministeriön lintupeltokorvaus on taas maatalouden tukijärjestelmään sitoutuneille tiloille, jotka tarjoavat peltolohkon muutonaikaisille hanhille levähdys- ja ruokapaikoiksi. Karkotustoimenpiteet eivät ole sallittuja. Näitä lohkoja on perustettu Liperiin ja Rääkkylään.

– Pidä nurmi lyhyenä, korjaa sato, linnut tulevat ja saat korvauksen, Pirinen yksinkertaisti lintupellon.

Pertti Iivanainen totesi, että Liperissä ongelmana ovat säilörehun tuotantoon tarkoitetut peltoalueet. Lintupelloille ei tahdo löytyä tarpeeksi suuria yhtenäisiä alueita. Hanna Araja-Matilainen vetää hanketta, jossa lintupeltoja koetetaan saada lisää. Samalla on tarkoitus jatkaa karkotuksia, jossa yhteistyökumppaneina ovat olleet metsästysseurat. Hanhipellot helpottavat karkotusta, koska linnut osaavat mennä ruokailemaan rauhoitetuille pelloille.

– On totta, että ongelmat siirtyvät karkotuksien ja lintupeltojen sijainnin takia uusiin paikkoihin, mutta muitakaan keinoja ei ole käytettävissä, viranomaiset totesivat.