Leipomot vailla jauhoja

Myllyn pihapiirissä sijaitsevan Lipstikan leipomon uunien luukut eivät aukea ainakaan tällä viikolla. Hieman savustuneet tilat tullaan siivoamaan, kunhan tulipalo laantuu kokonaan.

– Olen etsinyt jauhoja maanantaista saakka. Lähimmät sekä tavallista että luomujauhoa myyvät myllyt sijaitsevat yli 300 kilometrin päässä, Anna-Mari Mantsinen kertoo.

Leipuri oli paloyönä taikinan äärellä, kun avoimesta ikkunasta kuului lokkien rääkyminen ja jotain kolinaa. Vilkaisu sälekaihdittomasta ikkunasta paljasti, että tuotantorakennus oli jo ilmiliekeissä.

– Kun siirsin autoa kauemmas, alkoivat ikkunat jo räjähdellä rikki.

Leipuri sai jatkaa urakkansa loppuun palomiesten paiskiessa ulkona hommia.

– Vielä ei tiedä, saako myymälän ja leipomon tiloissa olevia jauhoja käyttää leivontaan.

Juhannuspiirakoita vielä

Kotileipomo Anna-Liisa Sorsalla lasketaan jauhojen riittävän vielä juhannuspiirakoiden pulikoimiseen. Lisäksi raakapakasteita on paljon jemmassa.

– Onnekkaasti meille oli tullut viime viikon torstaina lava tavaraa, Anna-Liisa Karpathakis kertoo.

Kesäkuun lopulla piirakkapajalla vaihdetaan utajärveläisiin jauhoihin, sillä lähimyllyjä ei ole mailla eikä halmeilla.

– Rahteja joutuu maksamaan niin paljon, että ynnäiltävä on menoja. Toivottavasti uusien jauhojen leivottavuus on hyvä, yrittäjä miettii.

Liperin Myllyn jauhot ovat olleet kiinteä osa myös rääkkyläläisen Kotileipomo Isabellan toimintaa, sillä lähiruoka-ajatus on yksi yrityksen keskeisistä arvoista.

– Varastoa ehdittiin juuri täyttää ennen tulipaloa. Oletettavasti joudumme ehkä jo kesän aikana tai viimeistään syksyllä turvautumaan muiden jauhoihin. Valitettavasti, leipomoyrittäjä Leila Sallinen huokaa.

Yhteensä Liperin Myllyn jauhoja käyttää noin 40 leipomoa, joista suurin on joensuulainen Heinosen leipomo. Jauhojen vaihdokset eivät ole läpihuutojuttuja, sillä Karpathakiksen mukaan reseptit menevät todennäköisesti uusiksi.

Miten käy tilallisille?

Liperin Myllyn tulipalo koskettaa myös rääkkyläläisiä tuottajia. Monilla viljaerät ovat sen verran pieniä, että ne on ollut kätevä viedä traktorin peräkärrillä Liperiin.

– Jos myllyä ei olisi tulevaisuudessa ollenkaan, sillä olisi jo huomattavasti isompi vaikutus koko Rääkkylän maatalouteen. Pienten erien myyminen kauemmas voi olla tekemätön paikka, kun kuljetuskustannukset kasvaisivat suuriksi, luomuviljelijä Tero Tolvanen Hypönniemeltä tuumaa.

Varpasalolainen lypsykarjatilallinen Pasi Laasonen sai tiedon myllypalosta aamukahvilleen.

– Heti tuli mieleeni, että ladossa on vielä yksi kärryllinen viime syksyn ruista, jotka oli tarkoitus viedä nyt myllylle. Se jäi syksyllä viemättä, kun rukiin hinta silloin notkahti. Pitääköhän säkittää se nyt, että saa kärryn käyttöön, Laasonen uumoilee.

Myllyn yrittäjä Kari Huikuri kertoo, että viime vuosina yhteistyö tilallisten kanssa on lisääntynyt aina viljelysuunnitelmien tasolle asti.

– Viljelijät ovat kysyneet, mitä peltoon laitetaan?