”Kyllä on väärin”
Moni liperiläinen heräsi perjantaina mieltä järkyttäneeseen uutiseen Myllyn tulipalosta. Vastarannalla asuvien Reetta ja Pentti Juvosen herätys ajoittui aamukolmeen. Naapuri oli havahtunut savun hajuun ja soitti lahden toisella puolella loistavasta näkymästä Juvosille.
– Rantasaunalla on siitä asti tätä ihmetelty. Itkun puolellehan tämä menee ja sydän alaan sattuu, kun tietää, miten paljon mylly Annelle (Vänskä) ja Karille (Huikuri) merkitsee, Reetta Juvonen purki tuntojaan aamupäivällä.
Hänen isänsä Väinö Tuhkanen johti Liperin Osuusmeijeriä ja myllytoimintaa useita vuosikymmeniä. Hän aikanaan vuonna 1961 mylly koki historiansa toisen palon. Reetta Juvonen mietti, miten molemmista paloista mylly nousi.
– Olen kyllä miettinyt, mitä Väinö-isä sanoisi, jos eläisi. Hän varmasti harmittelisi, miten useiden elämäntyö menee. Paikka on ollut monelle liperiläiselle elämä ja rahan antaja.
Hän kiittelee, miten uudet yrittäjät olivat lähteneet tarjoamaan liperiläisille olohuonetta ihmisläheisellä otteella ja toivoo toiminnalle jatkoa.
– Kyllä on väärin, että Luoja teki tämmöisen tepposen, Reetta Juvonen nielee kyyneleitä.
Surullista
Savupilvestä huolimatta ihmisiä alkoi aamupäivällä kerääntyä paraatipaikoille seuraamaan sammutustöitä. Michael Pajusen pojat olivat vaatineet päästä katsomaan tilannetta.
– Eihän tuo kiva ole. Kuitenkin se on ollut aika pitkään, alakouluikäinen André Pajunen tuumasi.
Lähes neljännesvuosisadan Liperissä asunut perheenisä kertoi seuranneensa toimintaa läheltä. Hän on asioinut paljon myymälässä ja käyttää mielellään euronsa paikallisiin tuotteisiin.
– Kyllähän tämä koskettaa koko kylää. Harmittaa, kun vasta yrittäjät vaihtuivat, Michael Pajunen huokasi.
Veikko ja Liisa Vaarasuo saapuivat aamulla piha-alueelle nauhojen taakse seuraamaan tilanteen etenemistä muiden kiinnostuneiden rinnalle.
– Surullista, katsojat totesivat yhdessä.
– Olin tuolla töissä 40 vuotta ja viisi kuukautta. Ettei vain olisi jyrsijä purrut johtoa yöllä, Veikko Vaarasuo arvaili.
Noin vuosikymmen sitten myllyllä syttyi pieni tulipalo. Tuolloin Vaarasuo sattui erään toisen työntekijän kanssa paikalle.
– Saimme sen silloin sammutettua.
Toisin oli nyt, kun palo syttyi vuorokauden ensimmäisten tuntien aikana tyhjillään olevassa tuotantorakennuksessa.
Seppo Pitkänen muisteli omaa työuraansa 50 vuoden takaa.
– Siellä sitä viljaa jauhettiin. Ei tarviis tälläisiä takaiskuja. Suurvahinkohan tämä on, mutta itku ei auta. Eteenpäin on vain mentävä.
Eeva Liisa Turunen oli ehtinyt miettiä, mistä palo on mahtanut saada alkunsa.
– Hurjasti sieltä ainakin savua nousee. Hirveetä tämä on.
Lisätty 5.6.2020 klo 16 Pitkäsen ja Turusen kommentit