Kati Parppei asuu miehensä kanssa Liperin kirkonkylällä.

Liperiläiset Kati Parppei ja Kimmo Puoskari tekivät jokin aika sitten tietoisen valinnan harkinnan jälkeen. He ostivat kunnan kulttuurihistoriaan kuuluvaan Karhupirtin, joka tehtiin Isänmaallisen Kansanliikkeen kokoontumispaikaksi 1938. Taloon muutti 1944 Brynolf Envald, joka henkilöityy taloon historiaan kaikkein vahvimmin.

– On kai meillä tietty pakkomielle vanhoihin taloihin. Muutimme Liperiin viisi vuotta sitten, kun palasimme takaisin maakuntaan Etelä-Suomesta. Katsoimme jo silloin Karhupirttiä, mutta hintapyyntö ei ollut kohdallaan, historiantutkijana työskentelevä Parppei ja Exelin tuotekehityspäällikkö Puoskari kertovat.

He kiinnostuivat tänä talvena talosta uudelleen. Oma talo Käsämässä alkoi käydä pieneksi. Keskustien varrella olevan Karhupirtin kulttuurihistoria kiehtoi myös. Heistä arvokkaan talon ”hukkaaminen” olisi harmittavaa.

– Ajateltiin, että jos ei sytytä, niin ei. Mietittiin, että talo ei olisi mahdoton. Vuosikausien tyhjillään olo näkyi, mutta korjaukset oli tehty asiallisesti, Puoskari tuumaa.

Kati Parppei jatkaa, että heillä oli jo kokemusta vanhoissa taloissa asumisesta ja niihin liittyvistä korjaustarpeista ja -tavoista. Parppein siskolla on rakennusinsinööritausta, joten hyviä neuvojakin on luvassa. Ja hintakin oli nyt paremmin kohdallaan.

– Oli meillä kulttuurihistoriakin mielessä. Vanhoja arvotaloja ei omisteta, vaan ne siirtyvät seuraavalle asujalle, jopa entistä parempana, Parppei pohtii.

Perusasiat kunnossa

Hirsisen ja puuverhoillun talon perusasiat ovat kunnossa, vaikka selvästi korjattavaakin löytyi. Niistä näkyvin oli kattopeltien kunto.

– Kattopeltien uusimista tekevät parhaillaan Antti ja Eetu Hankilanoja, jotka ovat meidän luottokirvesmiehiä. Jotakin on myös hypistelty ja tehty pientä pintaremonttia. Sisäpuolella ei ole ollut juurikaan tekemistä. On tapetoitu ja slammattu valkeaksi olohuoneen takka.

Aiempien omistajien tekemät remontit ovat olleet oikean suuntaisia. Taloa ei ole muovitettu ja lisäeristykset on tehty talon hengittävyys muistaen.

– Ajateltiin ensin, että muuttaisimme vanhaan taloon maalle, mutta tämä on yllättävän rauhallinen paikka.

Parppein ja Puoskarin ajatuksena on, että  vanhassa talossa riittää korjattavaa ja ylläpitoremonttien tekemistä. He aikovat osallistua itse tekemiseen mahdollisimman paljon. Vaativimmat työt he antavat ammattimiesten tehtäviksi.

Vähän omistajia

Talolla on ollut yllättävän vähän omistajia tähän mennessä. Envaldit, pankinjohtaja Patronen ja Raimo Heikkilä ennen Parppeita ja Puoskaria. Siikasalmen oppilaitoksen rehtorina toiminut Envald osti talon 1944 suojeluskunnalta, jolle talo oli siirtynyt aivan 1940-luvun alussa.

– Onhan talon 140 neliötä meille kahdelle vähän liikaa, mutta meillä on kolme koiraa. Olimme myös varastoineet vanhaan taloon sopivia huonekaluja, Parppei selvittää.

Talon lämmitysmuotona on sähkölämmitys, jota tukee puulämmitys. Uudet omistajat ovat suunnitelleet lisänä kahta ilmalämpöpumppua. Tulevaisuudessa talo voisi lämmetä maalämmöllä.

Kaksikerroksisen talon ulkonäköä leimaavat sisäpihan puolella hienot pylväät, kaksi lämmintä kuistia ja toisen kerroksen parveke. Ne antavat talolle ryhtiä ja ilmettä.

– Puutarhassa on melkoinen työ. Se on päässyt ränsistymään ja pusikoitumaan, Parppei ja Puoskari toteavat.

Kati Parppei asuu miehensä kanssa Liperin kirkonkylällä.

Komea olohuoneen takka on slammattu valkeaksi.

Toisen kerroksen portaikossa on hakaristikuvio ja Seppo Putkisen vuonna 1963 maalaama makuuhuoneen ovi.

Hakaristien arvoitus

Karhupirtin yläkerran portaikon hakaristit ovat arvoitus, johon talon toinen uusi omistaja Kati Parppei aikoo paneutua. Historiantutkija Parppei kertoo, että hänellä on tieto, jonka mukaan Brynolf Envald teki/ tai tilasi portaikon ornamentit 1944.

Jatkosota oli ilmeisesti oli siinä vaiheessa ohi, joten poliittinen ilmapiiri oli vaihtunut jokseenkin täysin. Hakaristit olivat niin sanotusti poissa ”muodista”.

– En tiedä minkä takia Envald ne teki. Hänhän oli ollut aikoinaan IKL:ssä mukana. Ajattelisin, että hänelle kyse ollut enemmän kansallisromantiikasta kuin politiikasta, mutta en tiedä.

Kati Parppei on nähnyt Liperin museossa sukulaisen Berta Envaldin suunnitteleman sohvakaluston, jossa on ollut vastaavan näköisiä hakaristejä.

– Sohva ja portaikko voisivat olla Berta Envaldin suunnittelemia.

Parppei aikoo paneutua asian selvittämiseen muuton ja remontin jälkeen lähikuukausien aikana.

Jaa:

Facebook