Oravanpyörää karkuun
Salokyläläisen metsän siimeksessä kelpaa kahvitella. Luonnonääniä kuunnellessa mieli lepää.
Liperin kirkonkylän ja Ylämyllyn puolesta välistä löytyy paikka, jossa voi nähdä monenlaisia ympäristöjä ja oppia luonnosta.
Salokylän luontopolku valmistui vuonna 2014, ja se käsittää kaksi eri reittiä. Salokylän rengas on 5,8 kilometrin pituinen lenkki, ja Lasten rengas 1,8 kilometriä.
Polku alkaa Salokylän koulun ja kylätalon takaa.
Tutustun kylätalon seinässä olevaan karttaan, ja päätän tehdä pienen päiväkävelyn suoraan reitin varrella olevalle laavulle, joka sijaitsee noin kilometrin päässä kylätalolta.
Katsotaan, mitä luontopolku ehtii tarjota kiireiselle toimittajalle.
Kuljen Salokylän rengasta myötäpäivään. Metsä on ensimmäisellä etapilla tunnelmallinen varsinkin nyt, kun aurinko on pilvessä. Tämähän on kuin peikkometsä, ei pelottava mutta jännittävä.
Hämärä metsä vaihtuu aukeaksi, joka on hakattu sähkölinjoja varten. Täällä ei pääse ihmisen kädenjälkeä karkuun, mutta minua vaihtuva ympäristö virkistää.
Toimittaja toikkaroi
Polun varrella on tauluja, jotka opettavat luonnosta erilaisia asioita. Maastossa kasvaa monenlaisia yrttejä, kuten siankärsämöitä, nokkosta ja mesiangervoja.
Reitti on merkitty hyvin. Puiden kylkiin on muutaman kymmenen metrin välein maalattu merkit, joita seuraamalla eksymisen vaaraa ei ole. Punaisia merkkejä seuraamalla kiertää pidemmän reitin, siniset johdattavat lyhyemmälle lenkille.
Yksi laavulle johdattava viitta tosin aiheuttaa toikkaroivalle toimittajalle tulkintaongelmia. Reitiltä erkanee sivupolku. Viitta on vinossa, eikä siitä saa selvää, kumpaan suuntaan pitäisi mennä.
Heitän mielessäni kolikkoa, ja lähden kävelemään sivupolulle. Muutaman kymmenen metrin päässä kohtaan uuden laavulle johdattavan viitan, joka osoittaa vastakkaiseen suuntaan. Asia selvä, käännyn takaisin.
Pian löydän Antin Tuvaksi -nimetylle laavulle, joka on valmistunut 2005. Vuonna 2014 laavulle pystytettiin ulkohuussi, ja tulipaikkaa uusittiin.
Laavu näyttää siistiltä ja hyväkuntoiselta. Täällä voisi varmasti viettää yön makuupussissa.
Risukeitin tulille
Halkovajassa on runsaasti polttopuita, mutta säästän ne muille retkeilijöille. Sen sijaan kasaan risukeittimen. Kerään lähimaastosta maahan pudonneita risuja ja käpyjä.
Kuivat risut syttyvät hetkessä. Hetken päästä kattilassa kiehuu kahvivesi.
Kahvia hörppiessäni kuulostelen ympärilleni. Kesä on saapunut. Linnut laulavat. Autojen tai muiden koneiden ääniä ei juurikaan kuulu. Mieli lepää, stressi kaikkoaa. Ei yhtään hullumpi paikka kahvitteluun.
Kasaan kamppeeni reppuun, ja jatkan matkaani laavulta eteenpäin. Salokylän luontopolku tarjoaa jälleen uutta ihmeteltävää, kun saavun pellon laidalle.
Tässä se Salokylän luontopolun hienous onkin. Se esittelee jo parin kilometrin matkalla Liperin kiehtovimpia puolia: tunnelmallista mustikkametsää, valoisia aukeita, purojen ylityksiä, peltoja ja muuta maalaismaisemaa.
Reitti jatkuisi pellon yli, mutta kelloni muistuttaa, että oravanpyörä kutsuu. Käännyn paluumatkalle.
Tänne pitää tulla uudestaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.