Omenan makuista hunajaa
Mehiläiset pörräävät Erkki Mujusen tarhoissa yhdeksättä kesää. Yksi mehiläistarhoista löytyy Liperin Käsämästä, jossa hunaja saa arominsa oman tarhan omenoista.
Lahjapesästä se kaikki lähti. Erkki Mujunen oli aloittanut mehiläistarhaajan opinnot ja sisarukset päättivät hankkia mehiläiskärpäsen puremalle Erkille oman mehiläispesän hoitotarvikkeineen Erkin ja Anne-vaimon yhteiseksi 50-vuotislahjaksi. Vuosi oli 2010.
Ensimmäinen kesä meni harjoitellessa yhdellä pesällä Käsämän kesämökillä, jossa Mujuset kasvattavat omenapuita. Nyt Erkin hoidossa on noin 20 mehiläispesää. Käsämän lisäksi tarhausta on Joensuun kodin takapihalla ja Lempisten luomuomena -tarhassa Kontiolahden Romossa. Hunajantuotannon ympärille on syntynyt vaimon kanssa yhteinen yritys Omenatarhan Hunaja Ky. Hunajaa tuotetaan omenapuiden katveissa, mikä antaa hunajalle oman makunsa ja hyödyttää myös omenapuita. Luonnossa mehiläisten tärkeimmät satokasvit ovat villivadelma ja horsma.
– Kesän keskisato on noin 38 kiloa hunajaa per pesä. Jotkut pesät tuottavat enemmän. Lämpimät säät antavat hyvän sadon, mutta vaihtelu on suurta joka vuosi ja kotimainen hunaja loppuu aina kesken. Kyllä hunajasta kohtuullisen korvauksen saa, mutta työmäärään suhteutettuna tämä on harrastus. Sanotaan näin, että tuotto mahdollistaa harrastuksen, tähystyssairaanhoitajana työskentelevä Erkki kertoo.
Pölytystä ja homeentorjuntaa
Erkin mehiläiset pörräävät kesäisin myös maksullisina pölytyspalvelijoina ja harmaahomeen torjujina viljelytiloilla. Yhteistyöstä hyötyvät sekä mehiläistarhaajat että viljelivät.
– Mehiläiset kuljettavat biologista homeenestoainetta jaloissaan kerätessään mettä tai siitepölyä mansikan kukinnoista. Torjunta-aine on täysin myrkytön sekä mehiläisille että ihmisille.
Mehiläistarhauksesta hyötyy valtavasti myös koko lähialue ja sen ihmiset.
– Vahvassa pesässä voi olla yhteensä 40 000 mehiläistä. Jos pesiä on vaikka viisi, niin pölyttäjiä on jo valtava määrä. Mehiläisten lentosäde on 2,5–3 kilometriä ja sen alueen sisäpuolella kaikki kukkivat kasvit hyötyvät pölyttäjistä. Myös marjasato lisääntyy. Käsämässäkin vatut, mustikat ja puolukat kasvavat eri tavalla, Erkki iloitsee.
Mehiläisistä ilahtuvat valitettavasti myös karhut. Käsämän tarhalla karhu vieraili toissa vuonna, mutta ei ehtinyt saada tuhoa aikaan.
Luonnon silmäilyä
Kesä on luonnollisesti kiireisintä aikaa mehiläistarhaajalle, mutta talvellakin on huolehdittava mehiläisten tautitorjunnasta ja riittävästä ravinnosta kesään asti. Tarhaajan vuosi alkaa puhdistuslennosta maalis-huhtikuussa, kun mehiläiset pörähtävät ulos pesistään. Kevätaskareisiin kuuluu pesien pohjien vaihto ja puhdistus ennen muninnan alkua. Ruokintaa joudutaan ehkä lisäämään, pesiä yhdistämään ja emoja vaihtamaan. Eräs Erkin pesistä odottaa uutta italiaista kuningatarta saapuvaksi.
– Kevään ensimmäiset emot tilataan Suomeen tarvikekaupan kautta, mutta myöhemmin kesällä emoja saadaan myös omasta tarhauksesta. Ne valitaan lauhkeista ja tuottoisista pesistä. Jos pesässä on vihainen emo niin jälkeläisetkin ovat vihaisia ja emon aggressiivisuus periytyy kaikkiin pesän mehiläisiin. Vähän niin kuin ihmisilläkin, pistoihin tottunut Erkki nauraa.
– Minua ovat pistäneet kaksi kertaa yhdeksän vuoden aikana, eli aika säyseitä ovat. Mutta ei tämä homma hienohelmoille käy, toteaa Anne Mujunen.
Ensimmäinen hunajasato on odotettavissa voikukan kukinnan aikaan ja pääsato saadaan mesikasvien kukkiessa. Sadonkorjuuaikaan hunajakakut poistetaan pesistä, lingotaan, siivilöidään ja pakataan. Hunajan tilalle mehiläisille annetaan riittävästi talviruokaa. Pesillä on käytävä kesäaikaan vähintään kahdeksan päivän välein, mikä estää mehiläisten luonnollisen parveilun. Rakkaus luontoon kannustaa Erkkiä jatkamaan tarhausharrastustaan.
– Puhdistuslennon jälkeen luontoa tulee tarkkailtua herkeämättä: säätä, mehiläisten kehitystä ja kasvien kukintaa. On hienoa nähdä luonnon ja luomakunnan kukoistavan ympärillä. Sitä katsoo luontoa aivan erilaisin silmin, missä ikinä liikkuukin.