Sinulle on postia
Pulloon sujautetulla ja aaltojen kuljetettavaksi jätetyllä kirjeellä saattaa olla ihmeellinen voima. Tove Janssonin teoksessa Kuka lohduttaisi Nyytiä meri kuljettaa ujon ja yksinäisen Nyytin luo paljon muutakin kuin pullon – toisen yksinäisen sielun. Tuitun, jota pelottaa kovasti kuunnella yksin pimeässä mörön mörinää.
Pulloon pujautetun avunpyynnön luettuaan Nyyti rohkaistuu, ja lähtee etsimään Nyytiä. Pelastaapa tämän pulastakin puraisemalla mörköä hännästä. Ja niin saa alkunsa elämänmittainen rakkaustarina.
Liki seitsemän vuotta
Heposelän rantaan lipunut pullo posteineen yllätti liperiläisen Raimo Vänskän toukokuussa 2013. ”Huomasin pullon, kun olin rannassa vesomassa pajun ja pihlajan taimia. Ajattelin ensin, että mikä lie, joutava pullo”, hän kertoi Kotiseutu-uutisille löydöstään.
Tuskin olisi kertonut, ellei lasisen esineen sisältä olisi löytynyt viestiä.
”Terve! Haimme kaislikosta pullon ja toivoimme, että siellä olisi pullopostia. Pullo oli kuitenkin tyhjä ja päätimme itse kirjoittaa pullopostikirjeen. Mummo paistelee ulkona lettuja ja ukki on tulimestari”, kolmen tytön raapustama kirje alkoi.
Päiväyksen mukaan Saara, Hanna ja Veera kirjoittivat viestin 11. kesäkuuta vuonna 2006. Liki seitsemän vuotta meni, ennen kuin sanoma tavoitti vastaanottajansa.
Kenties tänä kesänä
Whatsappien, sähköpostien ja snapchatien piippailevassa maailmassa pullopostia lähetetään yhtä usein kuin ruisleipää leivotaan omin pikku kätösin jauhetuista jauhoista. Lopputulos kun on kerta kaikkiaan aivan liian epävarma.
Vai onko? Kotsari-kissa raapusti nostalgianpuuskassaan kirjeen, sujautti sen pulloon ja nakkasi Arvinsalmen aalloille. Nähtäväksi jää, uiskenteleeko viesti liperiläiseen vai rääkkyläläiseen rantaan. Vai kenties maailman merille.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.