18.7.2017
Elämää yhdessä ja yksin
Leivinpaperikotelo ammottaa tyhjyyttään ja pannukakkutaikina odottaa kulhossa. Yhtenä iltana olo on yksinäinen ja tekisi mieli jutella jonkun kanssa, lähteä kenties saunomaan tai lenkille. Eräänä aamuna naapuri kysyy kyytiä kaupunkiin – oma auto kun ei lähde käyntiin ja töihin pitäisi päästä.
Näissä ongelmissa ja monissa muissa arjen tilanteissa tuntee olonsa siunatuksi saadessaan asua yhteisössä. Apua, tukea ja turvaa on saatavilla ja vastavuoroisesti pystyy itsekin olemaan avuksi muille. Minun bravuurini taitavat olla leipomukseni, joita tapaan kiikuttaa muille.
Arjen sujuminen yhteisössä edellyttää siellä asuvilta joustoa, rehellisyyttä ja leppoisaa asennetta. Ahonkylän entiselle koululle perustettua Sun Ahonlaitaa on siunattu upeilla ihmisillä, joista jokainen on antanut oman mausteensa yhteisöön.
Muutettuani kolmisen vuotta sitten Sun Ahonlaitaan sain sykähdyttävimmän tervetuliaistoivotuksen naapurin kissalta. Heräsin keskellä yötä siihen, kun asuntoni ulko-ovi kävi. Kun säikähdykseltäni sain laitettua valot päälle, tajusin kissan istuvan kirjahyllyssä. Loppuyön tämä uusi ystäväni nukkui sänkyni jalkopäässä. Kissa kuoli yllättäen seuraavana keväänä ja sen hautajaisia vietettiin koko yhteisön voimin.
Naapuriperheellä oli myös koira. Kun perhe lähti aamuisin töihin ja kouluun, koira tuli uikuttamaan asuntoni ovelle. Monet kerrat se makasi aamuisin ja iltaisin vieressäni. Tällä hetkellä yhteisössämme ei ole yhtään eläinasukasta – ellei hiiriä oteta huomioon.
Sun Ahonlaidassa asuu kolmetoista asukasta. Vaihtuvuutta on jonkin verran erityisesti vaihto-opiskelijoiden ansiosta, joita on asunut entisen koulurakennuksen puolella. Kulttuurien kirjo on näkynyt erityisesti ruokapöydässä. Meillä kun on viikoittain tapana ruokailla yhdessä. Joka kerta ihastelemme pöydän koreutta ja ruuan paljoutta!
Entisen koulun puolella asuminen on hyvin yhteisöllistä yhteisten keittiö-, ruokailu-, oleskelu- ja sosiaalitilojen myötä. Avarissa yhteistiloissa on vietetty monet juhlat, elokuvaillat ja harrastuspiirit. Tiloissa harjoitetaan myös yritystoimintaa, mikä opettaa toisten huomioonottamista. Rauhaa ja yksityisyyttä on osattava antaa.
Samassa pihapiirissä vanhan koulurakennuksen kanssa on entinen opettajien asuntola, mistä löytyy huoneistoja, yhteiset saunatilat sekä kerhotila. Piha-aluetta värittävät muun muassa grillikota, terassi ja kasvimaa. Lähimmälle lammelle on matkaa kävellen kymmenen minuutin verran.
Yhteisöasumisesta on monella varsin rajoittunut ja erikoinen mielikuva. Ilokseni luin jokin aikaa sitten Outokumpuun perustettavasta mummo- ja ukkikommuunista. Maailman soisi menevän juuri tuohon suuntaan: asioiden ja ajatusten jakamiseen ja toisesta välittämiseen. On hienoa tulla talvella kotiin pitkän ajomatkan päätteeksi ja löytää jääkaapistaan keittoannos viestin kera: ”Säästin tämän sinulle, kun ajattelin, että sinulla on varmasti nälkä”.
Teksti ja kuvat: Johanna Räsänen
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.