Järviruoko lisää pellon humusta
Liperin Roukalahden pellolla lentää tummia korrenpätkiä. Kuivalannanlevityskoneen perästä sinkoilee maatunutta ja silputtua ruokomassaa, joka häviää sänkipellon uumeniin tuomaan lisäravinteita maaperään.
– Osakaskuntamme pääsee näin eroon niittämästään järviruokosta, Tutjun-Roukalahden kalaveden osakaskunnan aktiivi Eero Lappalainen iloitsee moninkertaista hyötyä.
Ravinnerenki-hankkeen ja Ravinteet kiertoon –ohjelman tavoitteena on selvittää järviruokon jatkokäyttöä. Sen niittäminen ja kuljettaminen on kallista, joten vähintäänkin hävittämiselle olisi tarpeen saada fiksu ratkaisu.
– Tässä tavoitellaan myös tämän maan rakenteen parantamista, Kaisa Matilainen ProAgriasta kertoo.
Kun humus lisääntyy, viljelymaa alkaa kiinnostaa lieroja. Ne rakentavat peltoon omaa salaojitustaan.
Lappalaisen pelto on hiesusavikkoa. Järviruokon levityksen jälkeen toinen traktori hurauttaa kevytmuokkauksen avulla pinnan rikki.
– Savi on tässä aika tiukkaa, joten toivottavasti se ei säilö liikaa ruokoa ja estä sen maatumista, ProAgrian ympäristöasiantuntija Päivi Jokinen miettii.
Isännät pohtivat, että ruokomassa tuo myös lisää hiiltä maahan.
– On hyvä kysyä viljelläänkö maata vai kasveja, Jokinen heittää ajatuksen hyvin hoidetusta pellosta.
Vuoden vanhaa
Nyt levitettävä järviruoko on niitetty kesällä 2015 Roukalahdelta ja läjitetty metsänreunaan kompostoitumaan.
– Tavattoman nätisti tämä on pehmehtynyt, Jokinen tuumaa.
Yksi kokeiltavista asioista on, mikä on paras tapa saada massa kompostoitumaan. Sekaan laitettu lanta nopeuttaa palamisprosessia.
Liian tiiviiksi paineltu massa taas voi lähteä mätänemään ja tuottamaan turhaan metaania. Näin käy usein mökkirannalla, kun kuolleet kaislat ajautuvat vesirajaan happanemaan ja haisemaan.
– Ruoko kannattaisi aina nostaa pois järvestä. Jokainen korsi vähentää rannan madaltumista. Ruokoa voi käyttää mökillä katteena vaikka marjapuskien alla, Jokinen vinkkaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.