Hyväntekeväisyyttä naisten kesken
Liisa Piironen virkkaa limenvihreästä langasta isoäidinneliötä. Pitkän pöydän toisella puolella on tekeillä samanmoinen käsityö, eri värinen vain. Liperin seurakunnan naisten illasta on hyvää vauhtia kuoriutumassa ompeluseura.
Jos sinulla on Puodista ostettu lukuoikeus, voit jatkaa lukemista.
– Nykyään annamme eteenpäin kaikki käsityöt, mitkä naisten illassa teemme, Sirpa Naumanen valottaa ryhmän toimintaperiaatteiden muutosta.
Helmikuisen illan puheenaiheena onkin vapaaehtoistyö.
– Minua motivoi se että tiedän, kenen iloksi käsityötä teen. Ajatus siitä, että tämä pipo menee pietarilaiselle katulapselle ja tämä esiliina sakulaiselle kokkikerholaiselle, Liisa Piironen linjaa.
Viemisiä Viroon
Parasta aikaa seurakunnan hyväksi ahkeroivat vapaaehtoiset ompelevat esiliinoja, kolmiohuiveja ja patakintaita Sakun seurakunnan kokkikerholaisille. Ystävyysseurakuntaan saatetaan toki lähettää muutakin: naisten illassa ideoidaan, että kerholaisille ommeltaisiin kassit, joihin viemiset pakataan. Ja saatetaanpa kasseihin sujauttaa myös leivontavälineitä ja mausteita, vaikka kuivattua lipstikkaa.
– Ystävyystoimikunta lähtee Sakuun toukokuun lopussa, joten siihen mennessä viemisten pitää olla valmiina, Naumanen aikatauluttaa.
Kangasta, kiitos!
Viroon vietävät käsityöt ommellaan seurakunnalle lahjoitetuista kankaista. Antajalleen tarpeettomista tekstiileistä tehdään toki paljon muutakin, esimerkiksi vaatteita ja kangaskasseja. Osa niistä ojennetaan suoraan apua tarvitseville, osa taas myydään esimerkiksi kirpputorilla. Tuotteiden myynnistä saadut rahat ohjataan diakoniatyöhön.
– Diakoneilta on tullut viestiä, että etenkin liinavaatteista on nyt puutetta. Vanhasta pussilakanasta voi hyvinkin ommella aluslakanan ja pikkuisen rikkoontuneesta aluslakanasta saa puolestaan useamman tyynyliinan, Piironen mainitsee ja patistaa ihmisiä tekemään kaappien kevätsiivouksen.
– Ainahan kaapeista itselle tarpeetonta kangasta ja lankaa löytyy.
70 paria valmiina
Liperiläiset lapset eivät jää villasukitta, jos se seurakunnan aktiivisista naisista on kiinni. Sukkapuikkojen heiluttamisen taitavat rouvat ovat nimittäin tuumanneet, että esikoululaisille lahjoitetaan jatkossakin sukat, aivan kuten viime marraskuussa tehtiin.
– 70 paria on jo valmiina, Liisa Piironen hymyilee.
Vapaaehtoisvoimin kudotaan erivärisiä ja –kokoisia villaisia asusteita. Periaatteena on, että lapset saavat valita itselleen mieluisat ja sopivankokoiset jalanlämmittimet.