9.10.2015
Juuritiedon ylläpitäjä ja opettaja
Oman kulttuurin kauneus ja vahvuus on toisinaan liian lähellä.
Dalva Lamminmäki huokaa kiitollisena katsoessaan ympärilleen. On maalaismaisema, metsä, linnut ja mieltä hellivä hiljaisuus.
– Lähimetsästä on jo nyt tullut minulle rakas. Lammelle kävellessäni huomaan aina pysähtyväni tiettyihin kohtiin, voimallisiin paikkoihin, Joensuun lähiöstä Ahonkylään muuttanut Lamminmäki ihastelee.
Lamminmäen puheessa sekoittuvat luonto, perinteet ja uskomukset. Jo lapsena hän näki isoäitinsä elävän hyvin kansanuskoisen elämänkatsomuksen kautta.
– Olin lapsena kova kyselemään vanhoista paikoista ja henkilöistä, ja tykkäsin katsella vanhoja valokuvia. Edelleenkin innostun helposti kaikesta perinteeseen liittyvästä ja kohta ollaankin todella syvissä vesissä asian kanssa, Keski-Suomessa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Lamminmäki nauraa.
Hyppy Itä-Suomeen
Itä-Suomen yliopistossa perinteentutkimusta toista vuotta opiskeleva Lamminmäki työskenteli ennen Pohjois-Karjalaan muuttoaan lähes kymmenen vuotta sosiaali- ja päihdetyöntekijänä Lahdessa. Halu elämänmuutokseen toi hänet lopulta opiskelemaan Pohjois-Karjalaan.
– Itä-Suomi veti puoleensa minulle täysin vieraana paikkana.
Lamminmäki kokee olevansa suomalaisen kansanperinteen, juuritiedon, ylläpitäjä ja opettaja. Hän toimii opettajana Suomalaisen samanismin keskuksessa kiertäen Suomessa ja maailmalla kertomassa suomalais-ugrilaisesta kulttuurista. Naistenkylä-toiminimensä puitteissa Lamminmäki palauttaa muistiin suomalaisten naisten voimaa, tapoja ja henkistä viisautta.
– Olen opiskellut ympäristönhoitoa, sosiaalialaa ja nyt perinteentutkimusta. Toivottavasti pystyn valmistuttuani yhdistämään kaiken ammatiksi itselleni, Dalva maalailee.
Ulkosuomalaiset opettajina
Vuonna 2013 Lamminmäki oli pariin otteeseen Kanadassa, minne hän palaa ensi keväänä. Ulkosuomalaisia hän kiittelee parhaiksi opettajikseen.
– Heillä on tärkeimmät kysymykset, jotka avartavat ja syventävät omaa ajatteluani.
– Ihmisillä on tarve pohtia suuria kysymyksiä. Kansanperinteeseen liittyvän tiedon syventäminen voi auttaa ymmärtämään vanhempia sukupolvia, oman suvun kaarta. Se voi myös vahvistaa omia juuria ja identiteettiä, Lamminmäki lisää.
Vaikka jokaisella maalla on ominaispiirteensä, on Lamminmäki löytänyt yhtymäkohtia samalla leveyspiirillä asuvista:
– Pohjoiset alueet, lumen ymmärtäminen, samantyyppinen ravinto, usein myös samantyyppinen maailmanhavaitseminen. Suomalaisilla ja kanadalaisilla voi olla hankaluutta hahmottaa savanneja ja leijonia, mutta metsä ja karhut kuuluvat maailmankuvaamme.
Liian lähellä
Suomalaisen kansanperinteen kuulee monesti olevan katoavaista. Lamminmäki ei ole huolissaan. Perinteet kiinnostavat, mutta toisinaan oman kulttuurin vahvuus ja kauneus on huomaamattoman lähellä.
– Mehän olemme sidoksissa omaan kulttuuriympäristöömme jo arjen tasolla: ruuan kautta, kielemme kautta, tapojemme kautta.
Toisinaan jopa perinteiden siirtäminen tapahtuu huomaamatta.
– Esimerkiksi lasten kanssa metsässä ollessa opastetaan, että ollaanpas rauhallisesti, ei ryskätä, revitä sammaleita ja oksia. Samalla viestimme tästä pyhästä paikasta, joka ansaitsee kunnioitusta.
Luontokokemuksia kaupungissa
Suomalainen on tiukassa suhteessa luontoon jatkuvasti – elipä hän kaupungissa tai maalla. Lamminmäki naurahtaa, ettei pohjoiskarjalaistenkaan tarvitse aina lähteä Kolille saadakseen upeita luontokokemuksia.
– Olen joutunut tekemään tämän asian kanssa itsekin töitä. Arvokkaita luontokokemuksia voi saada missä tahansa ympäristössä. Se voi kaupungissa olla läheinen puisto tai tienvarrella oleva lehmus, jonka kohdalle aina pysähtyy. Helsingissä se voi olla merituuli ja kalliot, Lamminmäki kertoilee.
Lamminmäen eräs ulkomaalainen ystävä huomautti suomalaisilla olevan paljon puisia huonekaluja kodeissaan – hänen kotimaassaan termiitit söisivät ne. Lamminmäki havahtui katsomaan tarkemmin ympärilleen.
– Meillä tosiaan on taipumus tuoda luontokokemuksia myös sisätiloihin. On paljon luonnonmateriaaleja ja kasveja. Jopa saunaan otamme vastan mukaamme.
Tietoa kirjoittajasta
Johanna
Johanna Räsänen on monien alojen asiantuntija – häneltä luonnistuu niin kirjoittaminen, leipominen kuin pölyhuiskan heiluttaminen. Kahden koululaispojan äiti, joka tykkää luomusta ja kierrätyksestä.
