Koululaiset kylässä
On perjantaipäivä. Kello kiipeää kohti kahtatoista, mutta seinäkellon tikitys ei suinkaan ole ainoa ääni, mikä Kotsarin toimituksessa kuuluu. Tietokoneiden näppiksiä naputellaan yhtä tiuhaan kuin ajatukset juoksevat, mainossihteerin puhelin pirisee ja ulko-oven takaa kuuluu lapsukaisten rupattelua. Hetkinen – jokin niistä ei kuulu joukkoon.
– Päivää, Juha ”Kossu” Kosonen kajauttaa uksen avattuaan.
Liperin koulun open vanavedessä toimitukseen tepastelee seitsemän 5-luokkalaista poikaa.
– Meillä olisi puutöitä, mutta koulussa ei ole yhtään lautaa. Niinpä päätimme tulla tutustumaan paikallislehteen, opettaja taustoittaa yllätysvierailua.
Mikäpä siinä, meille saa tulla.
Pojille pidetään pikakurssi paikallislehden teosta ja toivotetaan tervetulleeksi tettiin, sitten aikanaan. Tuoreimpien lehtien sivuilta etsitään tuttuja ihan porukalla ja Kotsarin nettisivujakin silmäillään.
– Älkää sitten tytöille kertoko, missä käytiin. Ne ovat nimittäin pahalla päällä, jos saavat tietää, Kosonen varoittelee.
Toimituksessa arvellaan optimistisesti, että Kossu viittaa nimenomaan vierailuun toimituksessa – ei suinkaan retkeen jäätelöaltaille, minne laudoitta jääneet puukäsityön opiskelijat seuraavaksi suuntaavat.