Osaksi 68 kunnan aluetta

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiskuviot heitetään romukoppaan uuden lain myötä. Pohjois-Karjalan kunnat ovat vuoden 2017 alusta lukien osa jättimäistä Itä- ja Keski-Suomen erva-aluetta.

Koko Suomi jaetaan viiteen vastuualueeseen, joista jokaisella on vastuu koko palvelupaketista mukaan luettuna sosiaali- ja terveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja kehitysvammahuolto. Itse palveluilla tuottajia on useampi. Yhdeksi tarjoutuu Pohjois-Karjalan kuntien ja Heinäveden yhteinen kuntayhtymä. Prosessia ollaan viemässä eteenpäin hankenimellä Pohjois-Karjalan sote.

Kiviä käännettäväksi

Miten yksittäisen kunnan ääni kuuluu 67 muun alueen kunnan joukossa? Miten rahoitus järjestetään? Vähennetäänkö 6 500 työntekijän määrää? Mitä kiinteistömassalle tapahtuu?

Paljon on vielä kiviä käännettäväksi, mutta silti hanketta haluttaa viedä etunojassa eteenpäin.

– On parempi olla tien näyttäjiä ja varmistaa, että palvelun tuottaminen pysyy meidän käsissämme, hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Eero Reijonen totesi maanantain tiedotustilaisuudessa.

Uuden lain myötä kuntien näyttäisi olevan turha pyristellä vastaan.

– Nyt ei kannata mietiskellä, miten meidän mielestä olisi pitänyt tehdä. Nyt keskitytään siihen, että saadaan meille kuuluva osuus palveluista ja päätösvallasta, Joensuun kaupunginjohtaja ja hankkeen koordinaatioryhmän puheenjohtaja Kari Karjalainen tokaisi.

– Jonkun näitä käytäntöjä pitää koeponnistaa, sihteerinä toimiva ylilääkäri Anu Niemi korosti.

Rajapinnalle oma työryhmä

Syksyn aikana oman alueen osaajat kartoittavat, missä nyt mennään. Virkamiehistä koostuvia valmistelevia työryhmiä on viisi, joista yhtä vetää Liperin kunnanjohtaja Hannele Mikkanen. Kyseessä on monilla muilla alueilla unholaan jäänyt osa-alue, soten ja kunnan muiden toimialojen välinen rajapinta. Eli kaikki mikä kunnassa liittyy hyvinvointiin, esimerkiksi päiväkodin ja koulun nivelvaihe lapsen elämässä tai työttömyyden vähentäminen.

– Yritämme löytää maakunnallisia teemoja terveyden edistämiseen liittyen. Meillä Liperissä painopisteenä ovat ainakin lapsiperheet.

Tähän kuvioon mukaan tulee myös kolmas sektori eli järjestöt. Liperin kunta ja Jake puuhaavat lokakuun alkuun järjestöiltaa. Ideana on miettiä, mitä hyvinvointiin liittyviä palveluja järjestöt voisivat kunnalle tuottaa?

Maakunnassa suunnittelutyön lähtökohdaksi on otettu asukaslähtöisyys – asukkaita on mukana työryhmissä.

Rääkkylän mentävä mukaan

Tuleva laki ei anna esimerkiksi Rääkkylälle mahdollisuutta säilyttää yksityistä palveluntuottajaa. Nykyinen sopimus Attendon kanssa on voimassa vuoden 2016 loppuun saakka, eli se katkeaa ”sopivasti”.

Jos joku kunta kapinoisi ja tekisi uusia sopimuksia, saisi sote-alue maksattaa kunnalla joka tapauksessa palveluiden hinnan.

– Jos vastaan pannaan, niin määräys tulee ylemmältä taholta, Rääkkylän vt. kunnanjohtaja Tuula Luukkonen toteaa.

Lähipalvelumäärittely herättää Rääkkylässä pohdintoja.

– Väheneekö toimipisteet täältä siinä vaiheessa, kun tulee tiukka tilanne, hän miettii.

Liperin kunnanjohtajan mukaan lähipalvelu voi käytännössä olla muutakin kuin aina arkisin auki oleva toimipiste.

– Onko palvelu sähköinen tai tuodaanko se autolla paikan päälle? Tai onko hammaslääkäri joka päivä paikalla?

Päätökset ensi kesänä

Aikataulun mukaan syksyn aikana tutkitaan ja kierretään kunnissa tiedottamassa sekä kyselemässä. Esitys uudesta mallista valmistuu maaliskuun 2015 loppuun mennessä, jonka jälkeen se lähtee kuntiin lausuntokierrokselle. Kyseinen esitys sekä sote-alueen perussopimus hyväksyttäneen kuntien valtuustoissa alkukesästä. Iso sote-alue lopulta päättää, hyväksyykö se PK-soten palveluidensa tuottajaksi.