Suunniteltu on – ja jotain jo tehtykin

Liperin kirkonkylän asukkaat ovat laatineet suunnitelman asuinympäristönsä varalle.

Tori, meijerin miljöö, Makasiinin ranta ja tyhjyyttään huutava pienten koulu. Siinä keskeisimmät kehittämisen paikat Liperin kirkonkylällä. Ainakin jos uskomme kirkonkylän kyläsuunnitelman laatineita – ja miksi emme uskoisi. Juuri paikalliset asukkaathan tuntevat parhaiten elinympäristönsä vahvuudet ja heikkoudet.

Vastikään valmistunut kyläsuunnitelma on pitkähkön työn tulos: viimeksi kuluneen vuoden aikana kirkonkyläläiset ovat kokoontuneet kuudesti puntaroimaan elinympäristönsä nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

– Tapaamisissa sovellettiin tulevaisuuden verstas –menetelmää. Jokaisella kokoontumiskerralla käsiteltiin tiettyä teemaa; kuvioon kuului myös synkistelyilta, jonka aikana kaikki kauhuskenaariot nostettiin reippaasti pöydälle, Kaisa Kervinen Maaseudun sivistysliitosta valottaa.

MLS:n ohella kyläiltojen järjestämiseen osallistuivat Pro Liperi sekä kunta.

Kun kylätaloa ei ole

Lukuisten kyläsuunnitelmien nikkarointiin osallistunut Kaisa Kervinen toteaa, että kirkonkylä on yhteisöllisesti sangen haastava alue. Kylätaloa – ja sen myötä luontevaa kokoontumispaikkaa – ei ole ja yhteishengen suhteenkin voi olla vähän niin ja näin. Ydinkysymys kuuluukin, miten saada ihmiset osallistumaan yhteisten asioiden hoitoon.

– Voisiko yksi ratkaisu tähän olla yhdistysten yhdistys, jonkinlainen Pro Liperi Plus, yhdyskuntasuunnittelija Reino Kuivalainen heittää.

Toisaalta, jo perinteisellä talkoohengellä pötkii pitkälle.

– Siivoustalkoisiin osallistui tänä vuonna selvästi aiempaa enemmän ihmisiä, Pro Liperin puheenjohtaja Jutta Kurki iloitsee.

– Ja mitä paljon puhuttuun Makasiinin kehittämiseen tulee, yksi askel on jo otettu eteenpäin. Makasiinin omistavat yhdistykset – Liperi-Seura ja Taimi – ovat näyttäneet vihreää valoa kiinteistön myymiselle. Myynti mahdollistaisi sen, että yrittäjä voisi nykyistä tehokkaammin panostaa rahallisesti Makasiinin kehittämiseen.

Haaveilla saa – ja pitää

Visioita Liperin kirkonkylän varalle riittää. Yksi mielenkiintoisimmista on epäilemättä Aalto-yliopistossa opiskelleen Antti Haatajan visio kirkonkylän keskuskorttelin ilmeestä. Haatajan suunnitelmissa torille nousee neljä erillistä rakennusta: seurakuntatalo, kylätalo, market sekä palvelutalo liiketiloineen. Kiinteistöjen väliin jää tunnelmallinen piha-alue.

– Keskustien raitti jatkuu keskuskorttelin läpi aina kirkkorantaan asti; nykyäänhän hieno makasiininalue on harmittavasti piilossa kirkon takana, arkkitehtiopiskelija valottaa diplomityötään.

Ja saa välittömästi kannatusta osakseen.

– Joko aloitettaisiin rakentaminen, intoilee yksi kyläläisistä.

– Jos voitan miljoonia lotossa, aloitetaan heti, lupaa toinen.

Kolmas on sitä vastoin skeptisempi.

– Liperin kirkonkylä on ollut samanlainen viimeiset 60 vuotta. Tuskin se tästä ihan äkkiä muuttuu.

Kunnanjohtaja Hannele Mikkasen mielestä on muuttunut jo.

– Vanhan kunnantalon kunnostaminen etenee vauhdilla, Sorsan leipomo on laajentunut ja uuden terveyskeskuksen rakentaminen aloitetaan ensi vuonna. Kirkonkylällä on otettu isoja askelia eteenpäin.

Yhdyskuntasuunnittelija Kuivalainen puolestaan muistuttaa kyläläisiä haaveilun tärkeydestä.

– Antin suunnitelma on helppo tyrmätä vetoamalla rahanpuutteeseen. Vaikka kaikkia hienoja visioita ei voisikaan heti toteuttaa, jotain niistä voi mieleen jäädä kummittelemaan. Eihän alueen kehittäminen suinkaan ole aina rahasta kiinni.

Toisin sanoen, suunnittelu ja haaveilu jatkukoon. Vaikka yksi kyläsuunnitelma onkin valmistunut, mitään ei ole kiveen hakattu.

– Kyläsuunnitelmat ovat luonteeltaan avoimia: ne asiat, jotka suunnitelmaa tehtäessä otetaan esille, kirjataan suunnitelmaan, olivatpa ne sitten miten isoja tai pieniä tahansa. Kirkonkylän kyläsuunnitelmaanhan on kirjattu niin skeittirampin rakentaminen kuin vesistön puhtauteen panostaminenkin, Kaisa Kervinen toteaa.